Her­kul­li­nen, elämän­ma­kui­nen ja ajal­li­ses­ti mie­li­ku­vi­tus­ta kii­hot­ta­vaan ajan­jak­soon vievä Lo­la on mo­ni­muo­toi­nen ku­vaus ih­mi­sistä, yh­teisöstä ja kau­pun­gis­ta 10 vuot­ta suu­ren mul­lis­tuk­sen jäl­keen. Noin vuo­den 1956 Län­si-Sak­saan si­joit­tu­va draa­ma/­fars­si/­ko­me­dia ker­too po­ros­ti­tuoi­tu Lo­las­ta (Ber­lin Ale­xan­derp­latz -te­le­vi­sio­sar­jas­ta tut­tu Bar­ba­ra Su­kowa), jo­ka ha­luaa kau­pun­gin ra­ken­nu­soi­keuk­sis­ta vas­taa­van vir­ka­mie­hen (Ar­min Mül­ler-S­tahl), jos­ta muo­dos­tuu yh­teisön mie­li­ku­vis­sa to­del­li­nen su­per­mies. Kor­rup­tion täy­tei­sessä yh­teisössä hän on ai­noa muut­tu­ja, jo­ka ky­ke­nee val­ta­vir­ran vas­tai­siin toi­miin, vai pys­tyykö hän?

Pan­do­ran bok­si au­keaa, kun vir­ka­mies ek­syy pai­kal­li­seen bor­del­liin. Mül­ler-S­tahl on erään­lai­nen omil­la säännöillään elävä, haa­voi­tet­tu py­hi­mys­hah­mo, jon­ka si­ni­siä sil­miä oh­jaa­ja pyytää elo­ku­vaa­jaa va­lai­se­maan avain­koh­dis­sa.

Näitä ei enää tehdä. Taus­tal­la ole­vat Re­noi­rin Pe­lin säännöt ja Jo­sepj von Stern­ber­gin Si­ni­sen en­ke­lin ma­te­riaa­lit pan­naan to­del­li­seen te­ho­se­koit­ti­meen. Oh­jaa­jan Län­si-Sak­sa –t­ri­lo­gian tär­keä osa saa mie­len­kiin­toi­sen vi­rit­teen sen ta­kia, että ka­pi­ta­lis­tit ja va­sem­mis­to­lai­set toi­mi­vat ta­val­laan sa­man pöydän ää­ressä. Sa­mal­la se ker­too teräväs­ti, kuin­ka Ade­naue­rin jäl­leen­ra­ken­tu­vas­sa Sak­sas­sa ei ol­lut lo­pul­ta hä­viä­jiä.

Suo­meen tätä ei oli­si mah­do­ton­ta siirtää, mut­ta toi­ses­ta maail­man­so­das­ta hyö­ty­neestä Ruot­sis­ta se pitäi­si jo­pa tehdä, erään­lai­se­na vas­ta­koh­ta­na , jon­ka seu­rauk­se­na kaik­ki on hy­vin, mitä nyt sie­lun tyh­jyys pii­naa.