Au­rin­gon van­git sai kan­sainvä­li­set murs­ka-ar­viot hie­man sa­maan ta­paan kuin Täh­ti­port­ti ai­koi­naan. Ei tämä edes jäl­kimmäi­sen ve­roi­nen ole, mut­ta van­ha­nai­kai­sen seik­kai­lun ystävä tämän kat­soo koh­tuul­li­sen su­ju­vas­ti.

Tuo­tan­to­pa­nok­set eivät ole kum­moi­set, jo­ten egyp­tiläi­sen py­ra­mi­din dä­ni­kenmäi­seen mys­tee­riin on pa­neu­dut­tu suo­ra­vii­vai­ses­ti ja osin juon­ta kli­sei­ses­ti kul­jet­ta­mal­la. Lop­pu­rat­kai­su ei ole mi­tenkään tyy­dyttävä.

On kui­ten­kin mu­ka­vaa, että Egyp­tin mys­tee­rit kiin­nos­ta­vat yhä. Kul­ta-ai­ka oli sentään jo 1920-lu­vul­la Tu­tank­ha­mon-löytö­jen an­sios­ta. Ku­ten elo­ku­van päätäh­ti John Rhys-Da­vies il­mai­see: kun Egyp­tissä kuk­ki tie­de, muual­la asut­tiin luo­lis­sa.

Kes­ki­ta­son ku­va ei pidä yk­si­tyis­koh­tiaan ku­ris­sa. Alia­sing-il­miö häi­rit­see tur­han pal­jon. Ää­ni­rai­ta soi tunk­kai­ses­ti kuin hau­ta­kam­mios­sa pitää­kin. Ei ekst­ro­ja. (PS)