Da­vid E. Kel­leyn luo­ma la­ki­sar­ja si­joit­tuu bos­to­ni­lai­seen asia­na­jo­toi­mis­toon, jon­ka asia­na­ja­jien elämästä ei puu­tu vauh­tia ja vil­linä vel­lo­via tun­tei­ta. Ta­ri­nan kie­mu­roil­la on enemmän te­ke­mistä luon­non­la­kien kuin pykälä­vii­da­kon kans­sa, sillä se ku­ka on syytön tai kul­loin­kin oi­keas­sa on mitä suu­rem­mas­sa mää­rin si­vu­seik­ka — ai­noa millä on vä­liä on voit­to. Eikä voi­tol­la­kaan oli­si vä­liä, jos se ei kiil­lot­tai­si egoa ja ra­hoit­tai­si ka­las­tusmök­kejä.

Sar­jan kes­kiössä on ko­los­saa­li­sel­la egol­la va­rus­tet­tu him­me­nevä täh­ti­ju­ris­ti (Wil­liam Shat­ner omi­nai­ses­sa roo­lis­saan) ja nuo­ri nou­si­ja, jon­ka lä­hin op­pi-isä lie­nee ol­lut Darth Va­der (Ja­mes Spa­der). Ta­pah­tu­mat ovat her­kul­li­sen ab­sur­de­ja, oi­keu­denkäyn­tien lop­pu­tu­lok­set ai­heut­ta­vat pa­hoin­voin­tia ja läppä lentää jat­ku­vas­ti — pai­koin räjähtävän nok­ke­las­ti. Het­kittäin pin­nal­le kup­lii myös joi­ta­kin rea­lis­miin pyr­ki­viä piir­teitä, jot­ka vih­jaa­vat että edes­vas­tuut­to­muu­del­la ja tun­teil­la leik­ki­mi­sellä on seu­rauk­sen­sa, mut­ta va­ka­vak­si draa­mak­si näitä ei pääs­tetä ke­hit­tymään. Ja hyvä niin, sillä muu­toin mai­nio mus­ta­ko­me­dia oli­si pi­lat­tu.

Bok­si sisältää kaik­ki 17 en­simmäi­sen kau­den jak­soa vii­dellä le­vyllä.