New Yor­kin po­lii­si­voi­miin te­hok­kaas­ti so­lut­tau­tu­nei­den Rea­ga­nei­den su­vun edus­ta­jien ede­sot­ta­muk­sis­ta ker­to­va po­lii­si­sar­ja on mo­nel­la ta­paa an­sio­kas Ko­van lain ja NYPD Bluen mant­te­lin­pe­rijä. New Yor­kis­sa ku­vat­tu sar­ja vie ta­pah­tu­mat ulos stu­dion neljän seinän sisältä ja on­nis­tuu loih­ti­maan jak­so toi­sen­sa jäl­keen tuo­rei­ta, eri­lai­sia ta­pauk­sia hah­mo­jen­sa rat­kot­ta­vak­si.

Siinä missä Ko­va la­ki pa­ten­toi tut­kin­nan ja oi­keu­denkäyn­nin yh­dis­telmän ot­taa tämä sar­ja mu­kaan mo­nen­lai­sia näkö­kul­mia ka­tu­po­lii­sis­ta ja et­sivästä, po­lii­sipääl­likköön ja syyttäjän vi­ras­toon. Kaik­ki nämä näkö­kul­mat ko­koon­tu­vat Rea­ga­nei­den sun­nun­taia­te­rial­le sa­man pöydän ää­reen, sillä ka­tu­po­lii­si on Har­var­din la­kio­pin­not alok­kaan ar­keen vaih­ta­nut kuo­pus (Will Es­tes), et­sivä ai­kaan­saa­va yh­den­mie­hen ar­mei­ja ja kes­kimmäi­nen ve­li (Don­ny Wahl­berg), apu­lais­syyttäjä per­heen tytär (B­rid­get Moy­na­han) ja po­lii­sipääl­likkö per­heen ka­ris­maat­ti­nen pat­riar­ka (Tom Sel­leck). Var­muu­den vuok­si taus­tal­la pyö­rii vielä edel­li­nen po­lii­sipääl­likkö, per­heen uk­ki (Len Ca­riou), ja vi­ran­toi­mi­tuk­ses­sa kuol­leen van­him­man vel­jen muis­to.

Sar­ja yh­distää tai­dok­kaas­ti per­hed­raa­maa ja vaih­te­le­via ri­kos­ta­pauk­sia, joi­den pa­ris­sa viih­tyy vaik­ka dek­ka­rei­ta oli­si vyön al­la jo pi­tem­pi­kin lis­ta. Suu­ri mer­ki­tys on myös sym­paat­ti­sil­la näyt­te­lijöillä ja ko­meal­la tek­ni­sellä to­teu­tuk­sel­la, jo­ka oli­si kun­niak­si mo­nel­le ison ra­han elo­ku­val­le­kin. Muu­ta­man jak­son jäl­keen sar­jan hah­mo­jen kor­kea si­dok­si­suus, jon­ka myötä kaik­ki par­tio­po­lii­sis­ta po­lii­sipääl­likköön tun­tu­vat ai­na työs­ken­te­levän sa­mo­jen ta­paus­ten pa­ris­sa al­kaa hie­man hymäh­dyttää, mut­ta tämän an­taa an­teek­si sa­maan ta­paan kuin vaik­ka­pa Sex and the Ci­tyssä, missä kaik­kien hah­mo­jen elämän­vai­heet ruok­ki­vat jo­kai­ses­sa jak­sos­sa Car­rien kul­lois­ta­kin ko­lum­nia. Hyvää, kou­kut­ta­vaa dek­ka­ri­viih­dettä, jos ei ai­van sitä gen­ren ruo­hein­ta an­tia kui­ten­kaan.

Ko­ti­maas­saan sar­ja on eh­ti­nyt toi­sel­le tuo­tan­to­kau­del­le, jo­ten lisää herk­kua on lu­vas­sa.