Tai­teen his­to­ria tun­tee ta­pauk­sia, jois­sa il­mai­sun al­kuun­pa­ni­ja ei to­teu­ta uu­den tyy­lin hie­noim­pia luo­muk­sia. Poik­keuk­sel­lis­ta lie­nee se, että pik­ku­ve­li hyö­dyntää yhtä te­hok­kaas­ti ison­vel­jen pa­rin elo­ku­van nä­ke­myk­sen kuin Kau­rismä­kien koh­dal­la.

Va­leh­te­li­ja ja Ar­vot­to­mat oi­keas­taan jo loi­vat Aki Kau­rismäen tu­le­vien, par­hai­den oh­jaus­ten tyy­lin: per­soo­nal­li­sen niu­kan ja töksäh­te­levän dia­lo­gin, rans­ka­lai­sen ri­ko­se­lo­ku­van ja uu­den aal­lon syn­tee­sin, kuo­le­mat­to­mik­si syn­ty­neet to­kai­sut, van­han ark­ki­teh­tuu­rin, au­to­jen ja mu­sii­kin ihan­noin­nin sekä por­va­ril­li­sen elämän­muo­don kri­tii­kin.

Ar­vot­to­mat oli ta­kuul­la vai­kut­ta­vam­pi teos il­mes­ty­mi­sai­ka­naan, mut­ta on kestä­nyt ai­kaa kaik­kien ai­ko­jen suo­ma­lai­se­na road mo­vie­na ih­meen hy­vin.

Nyt kat­se kiin­nit­tyy ai­kan­sa tuo­rei­siin kas­voi­hin, jot­ka ovat myö­hem­min tul­leet ko­ko kan­san tu­tuik­si: Es­ko Nik­ka­ri, Mat­ti Pel­lonpää, Pirk­ko Hämäläi­nen. Myös se ih­me­tyttää, mi­hin me­ne­tet­tiin mai­nio Baa­ri­Ba­rin ra­vin­to­lapääl­likkö Ari Piis­pa. No, ai­na­kin Ou­lun kau­pun­gin­teat­te­riin, jos­sa hän kun­nos­tau­tui suu­rin piir­tein ai­noa­na yleisön jou­kos­sa, jo­ka an­toi nyrk­kiä Ju­ma­lan teat­te­ril­le pas­kan­heit­toe­pi­so­dis­sa.

E­lo­ku­va do­ku­men­toi Rau­li Bad­ding So­mer­joen ja Agen­ti­sin kei­kal­ta hie­not tul­kin­nat Glen­do­ras­ta ja Pa­ra­tii­sis­ta en­nen Sor­sa­kos­ki-kaut­ta.