S­te­ve Mar­ti­nin vetämä ke­peä per­hed­raa­ma pyr­kii pak­kaa­maan kaik­ki per­he-elämän iha­nuu­det ja ka­ma­luu­det yk­siin kan­siin. Tämä ei suo­ra­nai­ses­ti ole ko­me­dia, vaik­ka vit­sejä­kin lauo­taan, eikä draa­ma, vaik­ka ko­hel­luk­ses­sa voi ol­la ri­paus to­tuut­ta­kin.

Ron Howar­din oh­ja­mak­si elo­ku­vak­si tämä on ta­va­no­mais­ta ta­sa­pa­sum­pi ja tylppä­ham­pai­sem­pi vuo­ris­to­ra­ta, vaik­ka isän tois­tu­vat päiväu­net pe­riaat­tes­sa tuo­vat­kin ker­ron­nal­le pientä len­nok­kuut­ta. Mu­ka­na on kui­ten­kin poik­keuk­sel­li­sen run­sas ja so­pui­sas­ti koot­tu hah­mo­ka­val­ka­di, jon­ka kaut­ta eh­ditään kah­den tun­nin ai­ka­na käydä lä­pi run­sas kir­jo eri­lai­sia per­he-elämän puo­lia haus­kal­la ja lo­pul­ta myös pal­kit­se­val­la ta­val­la.