Talokauhun ruumisarkku on myllätty hiekoistaan ylös satoja ja taas satoja kertoja.
Talokauhun ruumisarkku on myllätty hiekoistaan ylös satoja ja taas satoja kertoja. ”Venezuelan ensimmäisenä kauhuelokuvana” markkinoitava The House at the End of Time kuopii viimeiset sannat arkun päältä. Huolimatta harvinaisesta syntyperästään, lajityypille se ei esittele kuitenkaan mitään uutta.
Talossa muhii paha, se selvitetään johdannon aikana. Pahan periytyminen ja siirtyminen sukupolvilta tai asukkailta toisille on tässä kauhuelokuvan alalajissa kirjaamaton sääntö. Siitä ei poiketa tämänkään talon satavuotista historiaa avattaessa. Aikakausien yhdistely ja uskonnolliset viittaukset ennustuksineen kulkevat rinnalla. Kehno käsikirjoitus dialogeineen ei pelastu pienillä visuaalisilla onnistumisilla. Sekavasti sommitelluilla kuvauksellisilla ratkaisuilla venytetään kohtauksia. Lopputuloksessa se näkyy armotta löyhyytenä, sekuntikellossa ylipituutena.
Night Visions –festivaali esittää elokuvan Andorran salissa lauantaina 18.4. (VA)