Sat­tuu vain kehän ul­ko­puo­lel­la –­la­ji­tyy­pissään poik­keuk­sel­li­sen laa­du­kas The Wrest­ler so­pii kuin yk­si yh­teen näyt­te­lijä Mic­key Rour­ken oman työu­ran kans­sa. 1980-lu­vun nät­ti­poi­ka muut­tui pik­ku hil­jaa kehä­raa­kik­si.

A­me­rik­ka­lai­nen va­paa­pai­ni tu­li suo­ma­lais­lap­sil­le tu­tuk­si 1970-lu­vun Bus­ter-sar­ja­ku­va­leh­den John­ny Puu­mas­ta. Tai­vas­ka­na­vat le­vit­tivät sit­ten Hulk Ho­ga­nien ja kump­pa­nien tais­te­lu­ja seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nellä. Siinä tai­si mennä jo­kin ai­ka, en­nen kuin kat­so­jat hok­sa­si­vat kamp­pai­lu­jen ole­van jär­jes­tet­tyjä, lyön­tien näy­tel­tyjä ja tem­put en­nal­ta har­joi­tel­tu­ja. Ame­rik­ka­lai­sy­leisö ei ole ha­lun­nut ehkä vieläkään myöntää tätä.

Teat­te­rin vas­ta­pai­no­na on ko­va mas­san­han­kin­ta, peh­vaan pii­ki­tettävät ste­roi­dit ja rap­peu­tu­va ter­veys. Kun ar­kielämä ei kier­to­lai­sel­le an­na pe­rus­tur­vaa, mo­nen koh­ta­lo on ko­va.

E­lo­ku­van pää­pa­ri Mic­key Rour­ke ja ek­soot­tis­ta tans­si­jaa esittävä Ma­ri­sa To­mei suo­riu­tu­vat jo­pa hä­kel­lyttäväs­ti sym­paat­ti­sis­ta roo­leis­taan. Ikävä kyllä elo­ku­van lop­pu on epä­tyy­dyttävä, kli­sei­nen ja en­nal­ta-ar­vat­ta­va.