”Jokaisella voi olla omia mielipiteitä, mutta ei saisi olla omia tosiasioita”.
”Jokaisella voi olla omia mielipiteitä, mutta ei saisi olla omia tosiasioita”. Marina Zenovichin harvinaislaatuinen dokumentti avaa ohjaaja Roman Polanskin raiskausjutun avulla oven amerikkalaisen oikeuslaitoksen mädännäisyyteen. Pääosin äärikonservatiiviset ja kaksinaismoralistiset tuomarit pönkittävät omaa mainettaan välittämättä uhrien saati syyllisten oikeuksista. Tästä on erinomaisen pahamaineinen esimerkki tuomari Lawrence Rittenband.
Polanski taitaa elokuvallisen bluesin, sillä hän on luultavasti kovimpia kokenut nykyohjaajista. Äidin tappoivat natsit, ja isä joutui keskitysleirille. Raskaana oleva vaimo Sharon Stone puukotettiin, kun Manson-jengi hyökkäsi pariskunnan kotiin Beverly Hillissä. Vain muutamaa vuotta myöhemmin julkisuudenkipeä toisen luokan näyttelijätär usutti 13-vuotiaan tyttärensä ohjaajan kuvattavaksi. Äidin raiskausilmoitus poliisille aiheutti kaikkien aikojen noitavainot modernissa Yhdysvalloissa.
Dokumentti kertoo tarinan lakonisesti ottamatta edes sitä omaa mielipidettä, mutta kaikki tosiasiat tuodaan tasapuolisesti esille. Tämä tarina ei ole elokuvaa, sillä hyviä ja pahoja ei ole tuomaria lukuun ottamatta. Polanski teki väärin, mutta sai uhriltaan synninpäästön. Hollywoodin oikeusdraamoista poiketen jopa vastapelurit, syyttäjä ja puolustusasianajaja, olivat samaa mieltä tuomarin julkisuuspelistä.
Dokumenttitason kuva ja ääni suoriutuvat suunnitellun mukaan tehtävästään. Ekstroihin on tallennettu traileri. (PS)