E­ri­no­mai­nen rug­by­do­ku­ment­ti pa­nee poh­ti­maan, mik­si suo­ma­lai­nen jouk­kueur­hei­lu räm­pii. Jo­pa len­to­pal­lon yk­sin­ker­tai­set ku­viot tun­tui­vat poh­joi­sen po­jis­ta 1970-lu­vul­la vai­keil­ta, vaik­ka tie­sim­me hy­vin, että vie­ressä har­joi­tel­leet ame­rik­ka­lai­sen jal­ka­pal­lon pe­laa­jat jou­tu­vat rat­ko­maan to­del­la vaa­ti­via ava­ruus­geo­met­ri­sia pul­mia.

Rug­by on ä­lykkäi­den (pe­rin­tei­ses­ti ylä­luo­kan) mies­ten pe­li. Tätä ä­lyä luu­li­si löy­tyvän Ou­lun ylio­pis­ton lie­peiltä, kun OYUS:n rug­by­jouk­kue sin­nit­te­lee kor­keim­mal­la sar­ja­ta­sol­la. Pe­lin pe­rin­teet ovat meillä ohuet kuin tryf­fe­li­las­tu, mut­ta kui­ten­kin tu­lee miet­ti­neek­si, on­ko yh­teisöl­li­nen ä­lyk­kyys suo­ma­lai­sen jouk­kueur­hei­lun heik­ko koh­ta, ei vain yk­silöl­lis­ten jätkämäis­ten tai­to­jen vähäi­syys.

Tämä on lo­pul­ta mai­nios­sa do­ku­men­tis­sa pelkkä si­vu­juon­ne. En­nem­min­kin se ku­vaa nuor­ten per­hei­den isien ja tu­le­vien sel­lais­ten sin­nit­te­lyä ko­din, työn, opis­ke­lun ja va­paa-a­jan pai­neis­sa. Ou­lun kyl­myyttä ei to­siaan­kaan tu­le ikävä, kun tätä kat­soo. Mut­ta ystä­vyys läm­mittää.

Nor­maa­leis­ta ur­hei­luai­hei­sis­ta elo­ku­vis­ta Free­ti­me Mac­hos (pe­rin huo­no ni­mi!) poik­keaa siinä, että rug­byn vähäi­sestä suo­sios­ta joh­tuen ky­seessä ei ole ju­nio­ri-iästä määrä­tie­toi­ses­ti har­joi­tel­lei­den huip­pu-ur­hei­li­joi­den ku­vaus. Tämä lisää tart­tu­ma­pin­taa.

Tee­ma­kin nou­see yllättäen ajan­koh­tai­sek­si tal­vel­la 2010, sillä ky­se on eri­lai­suu­den sietä­mi­sestä. Pe­rin­tei­ses­ti kou­lu, jouk­kue ja työ­paik­ka ovat Suo­mes­sa ol­leet sel­lai­sia, että pie­nestä­kin poik­kea­vuu­des­ta saa mak­saa kal­liin hin­nan. Jos on hie­man köy­hem­pi, rik­kaam­pi, muual­ta, erinäköi­nen tai –­ta­pai­nen kuin muut. Ho­mous on­kin sit­ten jo to­taa­lis­ta eri­lai­suut­ta.

Näyttää siltä, että poik­kea­vuut­ta on alet­tu sietää aiem­paa pa­rem­min. Toi­vo elää, kun täl­lais­ta do­ku­ment­tia kat­soo. Yh­teisöjä on vie­nyt eteenpäin jo al­kuih­mi­sen ajois­ta mies­ten vä­li­nen ystä­vyys. Ku­ten muu­sik­ko Juk­ka Ta­ka­lo on lau­la­nut you­tu­be-hi­tissään: ”­Jo­kai­nen on vähän ho­mo”. Oli­si­ko muu­ten kuol­tu su­ku­puut­toon?