007-seikkailujen tekijät uivat ajan virrassa ja loivat blaxploitaatio-henkisen Bondin, joka oli samalla Roger Mooren debyytti.
007-seikkailujen tekijät uivat ajan virrassa ja loivat blaxploitaatio-henkisen Bondin, joka oli samalla Roger Mooren debyytti. Aiemmin pidin tätä turhan haukuttuna, koska Mooren komediakyvyt toivat uusia tuulia.
Mieli tuntuu ailahtelevan. Edellinen katselukerta vappuna 2008 osoittautui aikamoiseksi kärsimykseksi, mutta nyt jouluna 2009 BD-versio ei aiheuttanut juurikaan näppylöitä . Meno on toki välillä perin puuduttavaa, eivätkä muutamat legendaariset kohtaukset poista jähmetystä. Uuden Celebrating Bond 50 -kokoelman osalta voi sanoa, että sujuvasti pari tuntia hujahti.
Jane Seymour on sarjan kaikkein kauneimpana Bond-tyttönä. Hänet napattiin suositun Myrskylinja-sarjan perusteella. Mainio Mr. Big, Yaphet Kotto, saapui kuvauksiin suoraan Across the 110th Streetin lauteilta.
John Barry jäi ensimmäistä kertaa pois säveltäjäntuolilta. Paul McCartneyn ja Wingsin tunnari rokkaa sarjan parhaiten.
Muutamia hauskoja huomioita: "pimpmobile" on käännetty edustusautoksi ja "felix lighter" –sanaleikki uuden agenttilelun tiimoilta.
Aiempiin versioihin verrattuna jopa häkellyttävän tarkka ja rauhallisempi kuva. Sama koskee ääniraitaa, joka on edelleen aika kolkko. Ekstroissa on peräti kolme kommenttiraitaa: ohjaajan, käsikirjoittaja Tom Mankiewiczin ja aiemmin ennen kuulematon Roger Mooren raita. Kaikkiaan 32 min. dokumentit ja kommenttiraita eli vähemmän ekstroja kuin varsinaisessa, aiemassa BD-versiossa. (PS)