24-mai­seen il­mai­suun pyr­kivä jännä­ri aset­te­lee Es­pan­jaan saa­pu­neen yh­dys­val­tain pre­si­den­tin sa­la­mur­haa­jien tähtäi­meen ja yk­sinäi­sen agen­tin rat­ko­maan ta­pah­tu­mia pom­mien vielä räjäh­del­lessä ympä­rillä. 23 mi­nuu­tin mit­tais­ta ta­pah­tu­ma­jak­soa rao­te­taan vuo­ro­tel­len kah­dek­san eri sil­minnä­kijän näkö­kul­mas­ta, jois­ta jo­kai­nen pal­jas­taa jo­ta­kin uut­ta ta­pah­tu­mien ku­lus­ta.

E­lo­ku­van al­ku­jak­so toi­mii upean in­ten­sii­vi­ses­ti, mut­ta edes­ta­kai­sin ke­lai­le­va ker­ron­ta cliff­han­ge­rei­neen al­kaa vä­hi­tel­len vie­rok­sut­taa, eivätkä kaik­ki näkö­kul­mat tuo riittäväs­ti oleel­lis­ta uut­ta vä­riä ta­ri­naan. Elo­ku­van vä­hin ve­doin piir­re­tyt hah­mot toi­mi­vat sinällään miel­lyttävän eläväs­ti, mut­ta us­kot­ta­vis­ta mo­tii­veis­ta ei har­mil­li­ses­ti ole tie­toa­kaan. Tämä ei kui­ten­kaan ole näyt­te­lijöi­den syy. Pääo­san Den­nis Quaid te­kee ge­nee­ri­sen symp­pik­sen suo­ri­tuk­sen ta­ri­nan jack­baue­ri­na, ja sekä Wil­liam Hur­tin omil­la ai­voil­laan ajat­te­le­va pre­si­dent­ti että Si­gour­ney Wea­ve­rin hor­ju­ma­ton uu­ti­soh­jaa­ja vai­kut­ta­vat mo­nin­ver­roin ve­re­vem­miltä hah­moil­ta, kuin mitä heiltä tässä edel­ly­tetään.

JFK-vai­kut­tei­ses­sa ta­ri­nas­sa oli­si ol­lut po­ten­tiaa­lia vaik­ka minkä­lai­seen po­liit­ti­seen jännä­riin, jo­pa Cap­ri­corn Yh­den hen­gessä, mut­ta ki­rur­gi­ses­ta eri­no­mai­suu­des­taan va­kuut­tu­nut ta­ri­na pää­tyy lo­pul­ta hätäi­seen ja pe­rus­te­le­mat­to­maan lop­pu­tu­lok­seen. Muu­toin­kin tun­tuu, että elo­ku­va si­lot­taa kaik­kien kan­na­not­to­jen yli ja ai­noas­taan vih­jaa tee­moi­hin ku­ten W:­hen, ter­ro­ris­min vas­tai­seen so­taan, voi­mankäyttöön ja jo­pa me­dian kyy­ni­syy­teen. Po­liit­ti­nen jännä­ri jää siis sies­tal­le, mut­ta kaa­va­mai­se­na ku­jan­juok­su­na ja ker­ron­nal­li­se­na ko­kei­lu­na ko­ko­nai­suus on viih­dyttävä.