Ruotsalaisen puoliosallistuvan viihteen monitoimimies Jan Guillou teki muutama vuosi sitten yllätyssiirron, ja kuvasi trilogiassaan ruotsalaisen Arnin seikkailuja vallanperimyskähinöistä kärsivässä keskiaikaisessa Ruotsissa ja Saladinin joukkoja vastustavassa temppeliritarien Jerusalemissa.
Ruotsalaisen puoliosallistuvan viihteen monitoimimies Jan Guillou teki muutama vuosi sitten yllätyssiirron, ja kuvasi trilogiassaan ruotsalaisen Arnin seikkailuja vallanperimyskähinöistä kärsivässä keskiaikaisessa Ruotsissa ja Saladinin joukkoja vastustavassa temppeliritarien Jerusalemissa.
Kahden ensimmäisen kirjan tapahtumat siirrettiin valkokankaalle perin sujuvasti. Voi vain harmitella, että Ridley Scott ehti ensin Kingdom of Heavenillään. Lopputulos jää karvan verran köykäisemmäksi ennen kaikkea jähmeän päähenkilön Joakim Nätterqvistin takia. Hän tuntuu kuin valjulta Heath Ledgeriltä. Sentementaalisimmat kohtaukset muistuttavat 1960-luvun Linna-sarjoja.
Myönteisintä on jäntevästi toteutettu väijytyskohtaus, mutta loppuratkaisu jää ärsyttävästi ilmaan. Kaiketi sankari palaa seuraavassa elokuvassa kotiin, mikä jäikin Sormusten herran elokuvaversiossa harmittavasti näkemättä.
Luultavasti Guillou on nuorena lukenut ruostalaisista lehdistä Hal Fosterin ritarisarjakuvaa, sillä Arn-nimellä oli tärkeä sijansa aivan ensimmäissä Prinssi Rohkea –seikkailuissa. Huomaa suomalaisen Svante Martinin hyvin hoidettu rooli kaatuvana kuninkaana. Pääosakrediitteihin hän ei päässyt näkyvästä tehtävästään huolimatta toisin kuin musiikista vastannut Tuomas Kantelinen. Bergman-rooleistaan tuttu Bibi Andersson hyytää abbedissana.
Laadukas kuva ja kaksi ääniraitaa. Dialogi vaihtelee sujuvasti ruotsista englantiin, ranskasta arabiaan. Ei ekstroja. (PS)