Eng­lan­ti­lai­nen Joe Wright, 39, aloit­ti uran­sa ko­meas­ti 2000-lu­vun puo­livä­lissä fil­meillä Yl­peys ja en­nak­ko­luu­lo ja So­vi­tus. Oh­jaa­ja muok­ka­si kor­kea­kir­jal­li­sen ma­te­riaa­lin­sa juo­he­van elo­ku­val­li­sek­si. Fil­missä Han­na Wright jat­kaa vi­suaa­li­ses­ti ja ker­ron­ta­ta­voil­taan kiin­nos­ta­vil­la uril­la. Yri­tys hyvä kym­me­nen, vaik­ka reis­sa­ten paik­kaa vaih­ta­va ta­ri­na ei selätä kaa­va­mais­ta run­koaan. Pis­teitä vie myös al­ku- ja lop­pu­vai­hei­den raa­ka vä­ki­val­ta.

Han­na on elo­ku­va 16-vuo­tiaas­ta Kuu­sa­mon kor­ves­sa kas­va­nees­ta luon­non­lap­ses­ta, jos­ta ke­hit­tyy Poh­joi­sen an­ka­ris­sa olois­sa kar­kais­tu pa­ho­jen te­ko­jen kos­ta­ja. Pääo­sas­sa on roo­lin­sa ikäi­nen, jo ko­ke­nut ja ar­vos­tet­tu ame­rik­ka­laisnäyt­te­lijä Saoir­se Ro­nan. Elo­ku­va liik­kuu ten­hoa­vas­ti nuo­ren et­siessä it­seään ja syn­tymänsä sa­lai­suut­ta. Mat­ka kul­kee Ke­mijär­veltä ja Kuu­sa­mos­ta Ma­ro­kon kaut­ta Sak­saan.

E­ric Ba­na esittäy­tyy opet­ta­ja­na ja suo­je­li­ja­na, jol­la on CIA-men­nei­syys. Vaik­ka ex-a­gent­ti Erik väittää Han­naa tyttä­rek­seen, mie­hellä on vael­luk­ses­sa vain pistäy­tyjän roo­li. Ma­ris­sa Wieg­le­rin hah­mos­sa Ca­te Blanc­hett jäl­jittää Han­naa ja Eri­kiä ar­mot­to­mas­ti. En­tistä va­koo­ja­kol­le­gaa Ma­ris­sa pitää tieltä rai­vat­ta­va­na luo­pio­na. Skis­man taus­tal­la on 80-lu­vul­la pie­leen men­nyt so­ti­laal­li­nen ko­kei­lu ja au­to-on­net­to­muus, jos­sa Han­nan äi­ti on saa­nut sur­man­sa – am­mut­tu­na.

Tyn­ny­ri­tytön sa­lai­suus

E­ric Ba­na suo­riu­tuu kas­vat­ta­ja­gu­run ja toi­min­ta­san­ka­rin yh­dis­telmä­roo­lis­ta erak­ko­mai­sen sie­luk­kaal­la ka­ris­ma­kat­seel­la. Blanc­het­tin sil­missä on jäätä tun­not­to­ma­na, eh­dot­to­man tyy­likkäänä ja pa­to­lo­gi­sen tiuk­ka­na ta­kaa-a­ja­ja­na, jo­ka vain het­kin päästää ko­van pin­nan ra­koi­le­maan. Kum­pi­kin täh­tinäyt­te­lijä kär­sii kä­si­kir­joi­tuk­sen hah­mot tyy­pittävästä yk­sioi­koi­suu­des­ta. Osaa­va fil­min­te­kijä ei ole näköjään kes­kit­ty­nyt mui­den kuin pääo­sa­tei­nin hen­kilöoh­jauk­seen. Ba­nan ja Blanc­het­tin koh­dal­la rau­tai­nen mut­ta ru­tii­ni­mai­nen am­mat­ti­tai­to on saa­nut riittää.

Me­kaa­nis­ta pa­koa ja jäl­ji­tystä kieh­to­vam­min Wright kul­jet­taa Saoir­se Ro­na­nia ku­vis­sa mai­den ja mai­se­mien vaih­tues­sa ja juo­ni­ku­vion ke­hit­tyessä Han­nan ympä­rillä. Ka­me­ran ta­ka­na Alwin H. Kuch­ler pää­ku­vaa­ja­na ja Tuo­mo Hut­ri Suo­men apu­na pää­sevät lois­ta­maan. Otok­set saat­te­le­vat nuor­ta näyt­te­lijää har­taal­la kiih­key­dellä. Road mo­vien – tai pi­kem­min­kin juok­sue­lo­ku­van – ryt­mi vie ta­ri­naa eteenpäin.

C­he­mi­cal Brot­her­sin elekt­ro­ni­nen groo­ve sä­veltää ko­ko­nai­suu­den uu­sik­si. Mu­siik­ki luo juo­ni­ve­toi­seen fil­miin oman ku­va­sin­fo­nian­sa. Vi­suaa­li­nen kek­se­liäi­syys ja ri­kas ää­ni­mai­se­ma pitävät kat­so­jan kyy­dissä sil­loin­kin, kun juo­ni juut­tuu mo­nes­ti näh­tyi­hin, vi­deo­pe­limäi­siin pin­tei­siin, var­sin­kin Han­nan jou­tues­sa Tom Hol­lan­de­rin joh­ta­mien kä­ty­rien kyn­siin.

Pa­ras­ta Han­nas­sa on Kuu­sa­mon lu­mi­met­sissä kas­va­neen tyn­ny­ri­tytön ko­ke­mus­maail­ma ja kas­vu. Tee­mal­taan elo­ku­va seu­raa fil­mejä Tyttö ni­meltä Ni­ki­ta ja Léon – tai jo­pa Spy Kids — jois­sa lei­ki­tellään fan­ta­sial­la tei­ni­tytöistä va­koo­ji­na ja su­per­tap­pa­ji­na. On­nek­si mu­ka­na on Truf­faut’n Ke­syttömän hen­keä. Luon­non­lap­si op­pii pie­nin as­ke­lin ih­mis­ten ta­voil­le.

Vaik­ka fil­missä on fan­ta­sian ai­nek­set ja sa­dun lo­giik­kaa, lop­pu­puo­lel­la Ber­lii­nissä voi­mis­tu­va tun­nel­man­ha­ku Grim­min vel­jek­sistä ei oi­kein kiin­ni­ty mi­hinkään. Kau­hu­ti­vo­lia ja pi­par­kak­ku­ta­loa toi­siin­sa liittävä lop­punäytös on hep­poi­ses­ti te­kais­tu.

Huip­pu­het­ket on jo koet­tu Han­nan koh­da­tes­sa mat­kal­laan ikä­to­ve­rin hip­pi­per­heessä. Il­me­tyn pis­sis­ko­ke­laan ar­ki muut­tuu ja al­kuun en­nak­ko­luu­loi­ses­ta tytöstä tu­lee Han­nan en­simmäi­nen sydä­nystävä.

Tei­ni­tap­pa­jil­le hur­raa­vat fil­mit ovat taas muo­dis­sa. Tai­ta­vas­ti teh­tyinä­kin ne ovat ky­see­na­lais­ta viih­dettä. Il­man yli­lyön­tejään Han­nas­ta oli­si saa­nut ni­mi­hah­mon edus­ta­mal­le ikä­ryhmäl­le suo­si­tel­ta­van teok­sen — ja sa­mal­la ai­kuis­kat­so­jal­le ka­tu-us­kot­ta­vam­man art hou­se -jännä­rin. (HB)