Tivolimusiikki soimaan, ja 28 minuutin alkutekstit pyörimään.
Tivolimusiikki soimaan, ja 28 minuutin alkutekstit pyörimään. Vain Pepita-norsu puuttuu.
Leonen spagetti-trilogian pääteos saa kaipaamaan Kino Aulaa, jossa isot pojat pääsivät tunnelmaan. Nuoremmat älkööt edes kommentoiko. Tuntuvat tosin tuppaamaan pankolle katsomaan.
Ikävä kyllä suomalaiset 1960-luvun katsojat eivät nähneet jA kuulleet yhtä poistetuista kohtauksista: "Perunoita… täytyy olla köyhä, jos joutuu syömään perunoita." Uusia, lisättyjä kohtauksia on paljon, mutta ne ovat sen verran triviaaleja — tosin mielenkiintoisia kaikki tyynni, että vanha R1-boksi kannattaa säilyttää. Ne tosin nähtiin jo taannoisessa SE DVD -laitoksessa.
BD-version tärkeimmäksi anniksi jäisi sitten aiempaa parempi erottelukyky.Ero on kuitenkin perin marginaalinen. Ääniraitakin kuulosti jo DVD:llä hienolta, vaikka sivukanavia käytettiin turhan herkästi jo Tucon ja Blondien lähikeskustelussa. Joissakin lisätyissä kohtauksissa tulee tunne, ettei Eastwood tehnyt kaikkia dubbauksia. BD ei korjaa näitä vikoja. Muutenkin: alkuperäinen monoraita olisi edelleen ollut hyvä lisä. Ekstroihin on tallennettu kaksi kommenttiraitaa. Muuten lisät noudattelevat SE DVD:n antia: kolme dokumenttia (20+24+14 min.), kaksi ohjelmaa rekonstruoinnista(11+3 min.), pidennetty Tucon kidutuskohtaus (peräti 10 min.), kaksi dokumenttia Ennio Morriconesta (8+12 min.) ja traileri. Mutta ei julistegalleriaa tai 12 sivun triviavihkoa kuten SE:ssa. (PS)