CIA esi­tetään mo­nis­sa ame­rik­ka­lai­sis­sa­kin elo­ku­vis­sa ma­ta­lan mo­raa­lin or­ga­ni­saa­tio­na. To­si­ta­pah­tu­miin pe­rus­tu­va Fair Ga­me löytää vielä­kin al­hai­sem­man etii­kan omaa­van yh­teis­kun­nal­li­sen toi­mi­jan, Geor­ge W. Bus­hin avus­ta­ja­kun­nan.

Se pai­nos­ti sin­nikkääs­ti CIA:n ydi­na­se­tut­ki­joi­ta, jot­ta nämä oli­si­vat pan­neet puu­merk­kinsä Sad­dam Hus­sei­hin yh­di­na­se­val­miuk­sia ja jouk­ko­tu­hoa­sei­ta kos­ke­viin ra­port­tei­hin.

CIA-a­gent­ti Va­le­rie Pla­men avio­mies, Clin­to­nin ajan suurlä­het­tiläs Joe Wil­son lä­he­tetään tut­ki­maan Ni­ge­rin väi­tet­tyä uraa­ni­kaup­paa Ira­kiin. Se osoit­tau­tuu täy­sin perättömäk­si, mut­ta niin vain Bush ker­too te­le­vi­sios­sa ra­por­tis­ta, jon­ka mu­kaan kaup­paa on käy­ty. Wil­son kir­joit­taa ta­pauk­ses­ta me­diaan, ja sop­pa on val­mis. Bus­hin kaar­ti pal­jas­taa Was­hing­ton Pos­til­le Pla­men CIA-a­gen­tik­si. Ty­perä kos­to rii­suu lo­pul­ta kei­sa­rin alas­to­mak­si.

I­ra­kin so­taa pe­rus­tel­tiin ri­kol­li­sin pe­rus­tein. Asias­ta käydään Yh­dys­val­lois­sa pitkään oi­keut­ta. Eu­roo­pas­sa tästä oli­si luul­ta­vas­ti jo lan­ge­tet­tu maan­pe­tos­syyt­teitä. Tai sit­ten ei, sillä eipä Bri­tan­nian la­bour­kaan hä­vin­nyt muu­ten kuin hal­li­tus­vas­tuun­sa. To­ny Blai­ril­ta sentään me­ni mai­ne.

Fair Ga­me on suo­ra­vii­vai­nen ja sel­keä elo­ku­va. Se ei sä­kenöi ka­ris­maa ku­ten Pre­si­den­tin mie­het, Pa­ral­lax View tai Mant­su­rian ka­ni­daat­ti. Sen voi­ma on tuo­reu­des­sa. Ta­pah­tu­mien jäl­jet nä­kyvät edel­leen Ira­kis­sa.