Elämän eh­too­puo­lel­le eh­ti­nyt gangs­te­ri Meyer Lans­ky (Har­vey Kei­tel) te­kee ti­liä vai­heis­taan sa­ne­le­mal­la elämän­ker­ta­kir­jaan­sa kup­pi­lan nur­kas­sa. To­si­ta­ri­naan poh­jaa­va elo­ku­va tun­tuu va­lit­se­van vai­heen­sa viit­se­liääs­ti ja ku­vit­ta­van näitä ai­na ta­kau­mia myö­ten kun­nian­hi­moi­ses­ti. Sil­ti ma­fian kir­jan­pitäjänä tun­ne­tuk­si tul­leen mie­hen elämästä tähän mah­tuu vain ohut sii­vu.

Kei­te­lin osaa­vas­ti vetämät muis­te­lut su­kel­ta­vat hy­vin ta­kau­miin ja jo­pa pa­ri­val­ja­kon ympä­rillä pörräävät FBI-ku­viot sol­ju­vat pal­kit­se­vas­ti. Ko­ko­nai­suus ei lo­pul­ta kos­kaan leik­kaa eri­tyi­sen syväl­le tai hätkäh­dytä ker­to­muk­sel­laan, mut­ta tai­val on viih­dyttävä. Elo­ku­vaa on syy­tet­ty kli­sei­sek­si, mut­ta kri­tiik­ki ei tällä ker­taa ole täy­sin oi­keu­tet­tu sillä Lans­kyn ta­ri­na on it­se asias­sa mo­nel­la ta­paa in­noi­tus mo­nen kli­seen taus­tal­la — jo­pa Kum­mi­setä-saa­gan Hy­man Roth lai­naa si­vu­ja Lans­kyl­ta.