Mo­nio­saa­ja­ryhmä La­pin­lah­den lin­nut oli tul­lut 2008 jo sii­hen ikään, että jouk­kion ede­sot­ta­muk­sia oli ai­heel­lis­ta jul­kais­ta DVD-muo­dos­sa. Laa­ja ko­koel­ma kerää yh­teen kon­sert­te­ja vuo­si­kym­me­niltä kol­men le­vyn ver­ran.

Ykkös­le­vy on ni­met­ty Syn­tymäk­si, sisällön ol­les­sa vuo­sil­ta 1983-1993. Vuon­na 1985 tal­len­net­tu La­pin­lah­den sai­raa­lan pi­ha­maal­la tal­len­net­tu ly­hyt kon­sert­ti tii­vistää hy­vin Lin­tu­jen sy­vimmän aja­tuk­sen: mo­ni­tai­deo­saa­mis­ta lä­hiö­ma­kuun. Mik­ko Ki­vi­sen klas­si­nen ”­Te­ro ja minä” va­rioi sa­no­ja al­bu­mi­ver­sios­ta. Mark­ku Toi­kan tul­kit­se­ma ”O­jas­ta nous­taan” osoit­taa hei­kol­la laa­dul­la kuul­tu­na­kin Suo­mi-k­las­sik­koa­se­man­sa. Nuo­ruu­den rai­voi­saa vim­maa.

Vuo­den 1991 synttä­ri­keik­ka yk­si­tyi­sa­sun­nos­ta Loh­jal­ta on ku­van­laa­dul­taan jo pa­rem­paa VHS-set­tiä. Ää­ni on edel­leen ti­las­ta (ka­me­ran mik­ro­fo­nil­la) nau­hal­le tart­tu­nut­ta. ”­Pu­ka'” Oi­no­sen ki­ta­ra do­mi­noi soin­tia, ai­hees­ta­kin. Mie­len­kiin­toi­nen lisä mil­le ta­han­sa yh­tye­koos­teel­le. Hu­pia tar­joi­lee myös La­pin­kier­tueel­la 1991 vi­deoi­tu '­be­hind the sce­nes', näyttäen kier­tue-elämän ta­val­li­sim­pia puo­lia.

Laa­ti­kon par­haak­si an­nik­si ko­hoa­va Van­han Yo-ta­lon 10-vuo­tis­keik­ka vuo­del­ta 1993 on tal­tioi­tu MTV-e­si­tystä aja­tel­len laa­duk­kaam­mil­la veh­keillä, mo­ni­ka­me­ra­mei­nin­gillä. Viih­dear­vo on kor­keam­pi — jos­kin lop­pu­tu­los sa­mal­la mo­nil­la as­tei­koil­la pe­rin­tei­sem­pi. Isom­pi soun­di ei so­vi yh­tyeel­le, mut­ta on ymmär­rettävä va­lin­ta moi­sen juh­lis­te­lun yh­tey­dessä. Vä­liin on haas­ta­tel­tu yh­tyettä ja yleisöä. Sie­lun vel­jien esittämä ”­Van­ha suo­ma­lais­ten poi­kain vi­tu­tus­lau­lu” nou­see ai­van omal­le ta­sol­leen. Edi­toin­ti hämmäs­tyttää. Si­lu Seppälä pyytää epä­vi­rei­ses­ti lisää pi­tuut­ta Pek­ka Poh­jo­lan il­miömäi­sen bas­so­soun­din tu­kies­sa. Pa­rem­pi kui­ten­kin näin päin. ”­Sa­teet tu­le­vat” edus­taa LL-sä­vel­lys­ten etu­ri­viä. Esi­tys ei jää pa­laa­kaan jäl­keen en­nen Pa­te Mus­tajär­ven il­mes­ty­mistä ruu­dul­le. Vie­rai­li­joi­den tul­va vä­rittää kon­sert­tia lop­puun­sa as­ti.

Elämä-kak­kos­le­vyn sisältö on vuo­sil­ta 1997-2000. Ää­ne­kos­ken Leh­to­pee-nau­hoi­tus vuo­del­ta 1997 sisältää pitkän, huo­nos­ti toi­mi­te­tun haas­tat­te­lun. Vuot­ta myö­hem­min ku­vat­tu Bos­nia-Hert­se­go­vi­na -keik­kai­lu on ää­nen­laa­tun­sa vuok­si mah­do­ton kuun­te­lu­ko­ke­mus, set­ti­lis­ta yhtä lail­la. VHS on puo­li­no­peus­ta­soa. Vuon­na 2000 Ta­vas­tia-k­lu­bil­ta on saa­tu na­rul­le jäl­leen mo­ni­ka­me­ra­ku­vaa, kuun­nel­ta­val­la laa­dul­la. Ko­ko keik­kaa ei kui­ten­kaan kat­so­jal­le an­ne­ta.

Vii­mei­sel­le Ikui­suus-le­vyl­le as­ti odot­ta­mal­la saa kä­sil­leen kak­si keik­kaa Ta­vas­tia-k­lu­bil­ta. Heik­ki '­His­ki' Sa­lo­maan pei­jai­sis­sa 2003 al­ku­kei­kas­ta Ti­mo Erängön, Pek­ka Hedk­ro­kin ja Mat­ti Jaa­ra­sen seu­ra­na lau­les­ke­le­vat ja soit­te­le­vat uu­det jä­se­net eivät tun­nu lau­luää­niensä tai per­soo­nien­sa puo­les­ta re­hel­li­siltä. Läm­mit­te­ly­jen­gin jo pi­lat­tua tun­nel­man ja muu­tet­tua yh­tyeen jok­si­kin toi­sek­si, hyökkäävät pai­kal­le vih­doin Ta­pio Lii­no­ja, Mik­ko Ki­vi­nen, Mark­ku Toik­ka, Han­nu Le­mo­la, '­Pu­ka' Oi­no­nen ja Jan No­po­nen. Ylimääräi­set fiit­taa­jat vievät no­peas­ti tun­nel­man jäl­leen toi­saal­le. Ku­va on vä­ri­tyk­seltään ta­sa­pai­nos­sa, jon­kin­lais­ta rock-a­sen­net­ta saa­daan ai­kaan va­lais­tuk­sen ja laa­duk­kaan set­ti­lis­tan myötä. Ää­ni­rai­ta ku­mi­see eten­kin haas­tat­te­luis­sa ja kei­kan al­ku­puo­lel­la, ba­lans­si on ker­ras­saan jär­kyttävä. Haas­tat­te­lu­jen, osin tur­hien, määrä tap­paa kon­sert­ti­ti­lai­suu­den.

Vuo­den 2007 kon­sert­ti on ai­noa hyvä­laa­tui­nen täy­si kon­sert­ti­ko­ko­nai­suus. Vie­rai­li­joi­ta­kaan ei la­val­la nähdä. Ko­koon­pa­no on lä­hes pa­ras mah­dol­li­nen, Pek­ka Hedk­ro­kin kor­vaa vak­ka­ri­tuu­raa­ja Jus­si Lis­ki. Set­ti­lis­ta on pa­pe­ril­la hit­ti­pa­raa­tia kes­kit­tyen al­ku- ja kul­ta-ai­ko­jen tuo­tan­toon. ”­Te­ro ja minä” sekä ”­Lip­pu­tan­gon nup­pi” kuul­laan en­si­ker­taa mah­dol­li­suuk­sien lä­hes­tyessä lop­pua. Lähtö­koh­dis­ta huo­li­mat­ta, to­teu­tus py­kii. ”O­jas­ta nous­taan” avaa kon­ser­tin ty­perällä tois­toint­rol­la ja Mark­ku Toi­kan väärästä sä­vel­la­jis­ta start­taa­val­la lead-lau­lul­la. Epä­vi­re vai­vaa Toi­kan, Ki­vi­sen ja Erängön lii­dejä kon­ser­tin lä­pi. Lii­no­ja ja Jaa­ra­nen hoi­ta­vat osuu­ten­sa kun­nial­la. Yh­teis­soin­nis­sa häi­riö on vai­sum­pi, jy­kevä stem­ma­ka­sa soi kel­vol­li­ses­ti. Sa­ma pä­tee huu­mo­ri­puo­leen, liial­li­nen ko­hel­lus on pois­sa. Van­hem­pien se­tien ju­tus­te­luil­le on täy­sin eri­lai­nen kai­ku­poh­ja.

Yh­deksän tun­tia La­pin­lah­den lin­tu­ja on ylian­nos­tus jo­ka iki­sel­le sie­lul­le, vaik­ka le­vyt naut­ti­si­kin tur­val­li­sin vä­lia­join. Mo­ni kon­sert­tipät­kistä ei voi kiin­nos­taa kuin to­si­fa­nia. Jos­kus oli­si hyvä muis­taa, että toi­mit­ta­mi­sen ja tuot­ta­mi­sen tai­dos­sa tär­keintä on roh­keus kar­sia. Niil­le, jot­ka ura­ke­hi­tyk­sestä alus­ta lop­puun kiin­nos­tu­nei­ta ovat, pa­ket­ti on in­for­maa­tio­pi­tois­ta book­le­tia myö­ten pu­res­kel­ta­vis­sa.

Ekst­rat voi­daan las­kea hel­pos­ti myös le­vyn var­si­nai­sek­si ma­te­riaa­lik­si, on­han ne las­ket­tu yh­teis­pi­tuu­teen­kin mu­kaan. En­simmäi­sen le­vyn ekst­roik­si ni­me­tyissä osuuk­sis­sa kuul­laan Van­han Yo-ta­lon keik­ka vuo­del­ta 1983, still-ku­vien juos­tes­sa taus­tal­la. Tik­ka­kos­ken las­ku­var­jo­lei­rillä 1989 hypätään ni­men mu­kai­ses­ti las­ku­var­jol­la. Perään on lii­tet­ty kol­me mu­siik­ki­vi­deo­ta laa­tuk­ri­tee­rien täyt­tymättä. Kak­kos­kan­siin si­do­tut vii­si mu­siik­ki­vi­deo­ta ke­hit­tyvät hiu­kan muu­ta­maa vuot­ta van­hem­mis­ta. Kol­man­nen le­vyn lisänä nähdään ”­Hil­jais­ten mies­ten baa­ri” -mu­siik­ki­vi­deon jäl­keen pa­ri ul­ko­puo­li­sel­ta tun­tu­vaa sket­siä sekä kah­dek­san tun­nin kär­si­myk­sien päät­teek­si va­jaan tun­nin mit­tai­nen lois­te­lias haas­tat­te­lu vuo­del­ta 2008. Kan­si­leh­dykkä sisältää lisänä en­simmäi­sen show:n kä­si­kir­joi­tuk­sen.