"Lam­paat ko­men­ta­vat lei­jo­nia." Ro­bert Red­for­din uu­tuu­se­lo­ku­van ni­mi tu­lee en­simmäi­sen maail­man­so­dan ai­kai­ses­ta sak­sa­lais­ken­raa­lin to­kai­sus­ta, jon­ka mu­kaan so­ti­lai­taan ta­pat­ta­vat brit­ti­ken­raa­lit oli­vat lam­pai­ta, jot­ka ko­men­si­vat lei­jo­nia.

E­lo­ku­van ydin­lau­sah­dus so­pii Ira­kin ti­lan­tee­seen kylläs­ty­nee­seen G.W. Bus­hin hal­lin­toon, jo­ka yrittää saa­da pi­ka­voi­ton Af­ga­nis­ta­nis­sa. Kons­ti on van­ha. The Whon Won’t Get Foo­led Agai­nin ly­riik­kaa­kin käy­tetään osu­vas­ti. Uu­si po­mo, sa­man­lai­nen kuin van­ha po­mo.

A­me­rik­ka­lais­so­ti­lai­ta käy­tet­tiin syöt­teinä myös Viet­na­mis­sa, jo­ten kol­mas ker­ta to­den sa­noo. Kä­si­kir­joi­tus kie­too so­tai­san se­naat­to­rin (Tom Crui­se), hä­nen luot­to­toi­mit­ta­jan­sa (Me­ryl St­reep), li­be­raa­lin pro­fes­so­rin (oh­jaa­ja Ro­bert Red­ford) ja kah­den va­paaeh­toi­se­na päänäyttämöl­le ha­lun­neen so­ti­laan (Mic­hael Peña ja And­rew Gar­field) maail­man­po­li­tii­kan ta­pah­tu­miin.

To­teu­tus­ta­pa tun­tuu ai­ka jäh­meältä ajoit­tain, mut­ta hy­vin tär­keästä asias­ta pu­hu­taan. De­mok­ra­tia vään­tyy ou­doil­le mut­kil­le. Oh­jaa­ja us­kal­taa jo­pa myöntää, että ame­rik­ka­lai­sia in­ho­taan pit­kin maail­maa ny­ky­po­li­tiik­kan­sa ta­kia. Täl­lai­set kan­na­no­tot ovat ol­leet Hol­lywoo­dis­sa pan­nas­sa WTC-is­ku­jen jäl­keen. Myöskään in­nok­kaas­ti Ira­kin so­taa tu­ke­nut jenk­kien tv-me­dia saa ko­vaa kyy­tiä Red­for­din kä­sissä. Sa­maan sys­syyn ny­kyo­pis­ke­li­jat lei­ma­taan oman edun ta­voit­te­li­joik­si, jois­sa ei ole hi­tus­ta­kaan idea­lis­mia.