Run­saas­ti säikäy­tys­koh­tauk­sia vil­je­levä kau­hui­lu, jo­ka on ku­vat­tu "o­makä­ti­ses­ti" kän­nykän tai kan­net­ta­van tie­to­ko­neen ka­me­ral­la.

Sar­jan neljän­nessä osas­sa al­kaa ideoi­den vä­hyys nä­kyä. Edel­li­sissä osis­sa käy­tet­tyä ta­pah­tu­mien hi­das­ta ete­ne­mistä hyö­dyn­netään jäl­leen tyy­li­kei­no­na, mikä toi­mii luo­maan säikäy­tyk­siin enemmän te­hoa, mut­ta vain jos ta­pah­tu­mat jak­sa­vat kiin­nos­taa tar­peek­si. Täl­le ar­vos­te­li­jal­le näin kä­vi vain het­kittäin.

Juo­nes­sa on liian vähän sisältöä ja jos pelkkä säikäy­tys­ten odot­te­lu ei in­nos­ta, niin elo­ku­vaa kat­soes­sa tyl­sis­tyy hel­pos­ti. Yön pi­mey­dessä kat­sel­tu­na tämä voi saa­da selkä­piin kar­mi­maan hie­man hel­pom­min.