O­li kult­tuu­rin la­ji mikä ta­han­sa, kaik­kein ala-ar­voi­sim­pa­na­kin pi­de­tystä löy­tyvät ne har­var hel­met ja suu­ri määrä suo­ra­nais­ta ros­kaa. En ole kos­kaan näh­nyt Suo­mes­sa graf­fi­tia, jo­ka oli­si ai­heut­ta­nut pa­rem­paa reak­tio­ta kuin koi­ran­ku­set por­tin­pie­lessä. Mu­kaan en las­ke lu­val­li­sia gra­fit­ti­sei­niä, kos­ka niissä ei ole mitään anar­kiaa. Sitä vas­toin olen näh­nyt Lon­toos­sa usei­ta Bank­syn graf­fi­te­ja, jot­ka ai­heut­ta­vat sel­lai­sia tun­tei­ta, jot­ka kuu­lu­vat it­seä miel­lyttävään tai­tee­seen.

Ta­val­laan ta­ma do­ku­ment­ti ei ker­ro hen­kilöl­li­syy­ten­sa te­hok­kaas­ti vuo­sien var­rel­la var­jel­lees­ta Bank­sys­ta, vaan ame­ri­kan­rans­ka­lai­ses­ta Thier­ry Guet­tas­ta, jo­ka lap­suu­dent­rau­maan­sa pro­ji­soi­den on vuo­sien var­rel­la ku­van­nut kai­ken ko­ke­man­sa. On­nek­si hä­nen tiensä yh­tyy pio­nee­ria­jan ka­tu­tai­tei­li­joi­hin, joi­den töi­den te­koa hän ku­vaa sa­doil­la tai tu­han­sil­le ka­se­teil­le. Hän koh­taa kaik­kein kuu­lui­sim­man, Bank­syn, ja kak­sik­ko al­kaa tehdä yh­teis­työtä. Guet­tan elo­ku­va on kui­ten­kin kam­mot­ta­va kol­laa­si, ja Bank­sy päättää it­se ku­va­ta tär­keim­pien graf­fi­titäh­tien uraa Guet­tan ko­hel­lus­ten kaut­ta. Rat­kai­su on ää­rimmäi­sen toi­mi­va.

E­lo­ku­van lop­puk­lii­mak­si on ai­heut­ta­nut pal­jon spe­ku­laa­tioi­ta. Guet­ta al­kaa tehdä omaa tai­det­taan, jo­ka pla­gioi su­rut­ta mui­den töitä. Hän jär­jestää suu­rel­li­sia myyn­tinäyt­te­lyitä ja net­toaa mil­joo­nia.

O­len sen teo­rian puo­lel­la, että Guet­ta on to­del­li­nen hah­mo, mut­ta Bank­sy ju­nai­li tai­de­hui­jauk­sen it­se ja to­teu­tet­ti omien töi­densä (ja mui­den) pas­tis­sit. Tämä oli­si lin­jas­sa mie­hen haus­ko­jen pro­vo­kaa­tioi­den kans­sa, sillä nyt nau­ru­na­lai­sek­si ase­tet­tiin tai­de (ja sen yleisö) ylipäätään.

On­ko ny­ky­tai­de suu­rel­ta osal­taan hui­jaus­ta, hy­peä il­man sisältöä? Tai­tei­li­ja nau­raa mat­kal­la pank­kiin, kun on imu­roi­nut en­sik­si ve­ron­mak­sa­jien tuen ja sit­ten vielä tyh­mien spe­ku­laat­to­rei­den ra­hat. Mo­ni tai­tei­li­ja ki­tuut­taa to­ki vähällä, mut­ta eipä tar­vit­se tehdä ikävää 8-4 -työtä.

Bank­syn tai­tees­sa on pa­ras­ta sen pik­kunäppärä ta­pa herättää aja­tuk­sia. Tu­li­lin­jal­la on ka­pi­ta­lis­mi, ku­lut­ta­mi­nen, mai­nos­maail­ma, hur­raaisän­maal­li­suus, so­tain­to, po­lii­si, viih­de. Töissä on huu­mo­ria, eivätkä ne ole liian il­keitä edes kon­ser­va­tii­ve­ja koh­taan. Kan­san huu­mo­ri on val­lan­pitäjän suu­rin vi­hol­li­nen. Kun nau­re­taan, auk­to­ri­teet­ti ra­pau­tuu.