Baz Luhr­man­nin (mm. Mou­lin Rou­ge) ee­pos on tuik­ki­van herkkä ker­ron­ta elämää suu­rem­man ar­tis­tin täh­den­len­nos­ta. Yk­si­no­maan ke­hu­ja kerän­nyt elo­ku­va su­kel­taa El­vik­sen (Aus­tin But­ler) ja tätä luot­san­neen ma­na­ge­rin (Tom Hanks) yh­tei­seen tai­pa­lee­seen, ja sitä ha­lin­nei­siin ris­teä­viin vir­toi­hin. Kun­nian­hi­mo, epä­var­muus ja röyh­keä elämän­ta­pa­hui­jaus lyövät kättä saa­vut­taen suu­ruu­den, mut­ta myös suu­ren me­ne­tyk­sen.

Lois­te­liaan suu­ri­le­lei­ses­ti ja kui­ten­kin vir­heettömän eläväs­ti sol­ju­va ta­ri­na kul­kee me­nes­tyk­sestä toi­seen ja koh­ti lo­pul­lis­ta traa­gis­ta pää­te­pis­te­tettään yhtä ai­kaa ihail­len ja ki­ro­ten kul­tais­ta häk­kiä mie­hen ympä­rillä. El­vik­sen juu­ret Bea­le St­ree­tin mu­siik­ki­baa­reis­sa ja vii­mei­set hämähä­kin­sei­tit ka­ris­ta­va ör­vel­lys ka­si­non la­val­la piir­tyvät kos­ket­ta­vas­ti, eikä elämää jää puut­tu­maan näi­den kir­ja­tu­kien vä­listäkään.

Tom Hanks on in­fer­naa­li­sen lup­sak­ka kaik­kia na­ru­ja epä­toi­voi­ses­ti hyp­py­sissään pi­te­levänä hui­ja­ri­na, Tom Par­ke­ri­na, jo­ka on­nis­tui ta­lut­ta­maan nuo­ren El­vik­sen pait­si mai­nee­seen ja mam­mo­naan myös kul­lat­tui­hin kah­lei­siin. Vuo­den Os­car-suo­si­kik­si syystä ase­tel­tu Aus­tin But­ler puo­les­taan te­kee ins­pi­roi­tu­neen suo­ri­tuk­sen ni­mio­sas­sa mie­henä, jos­sa on enemmän tart­tu­ma­pin­taa kuin missään kiil­to­ku­vien el­vik­sessä aiem­min.

Luhr­man­nin oma­lei­mai­nen ote kul­jet­taa ta­ri­naa eteenpäin yhtä pal­jon mu­sii­kin kuin vuo­ro­sa­no­jen kaut­ta, mut­ta sil­ti elo­ku­va on kaut­taal­taan yhtä pal­jon sekä draa­ma että mu­si­kaa­li — ole­mat­ta häi­rit­seväs­ti kum­paa­kaan. Mu­kaan­sa tem­paa­val­la syk­keellä yh­teen lei­ka­tut otok­set ja näi­den kaut­ta lä­pi vuo­sien tans­sah­te­le­va ker­ron­ta oli­si­vat ehkä myrk­kyä toi­sis­sa kä­sissä, mut­ta nyt ko­ko­nai­suus ai­noas­taan ihas­tut­taa.

Myös El­vik­sen pe­ri­kun­ta on ol­lut hal­tiois­saan elo­ku­vas­ta. Ta­ri­nan sym­pa­tiat ovat lähtö­koh­tai­ses­ti El­vik­sen puo­lel­la, mut­ta myöskään ma­na­ge­ri Tom Par­ke­rin ky­kyjä ei vä­hek­sytä tai mie­hen mo­tii­ve­ja vä­ri­tetä yli. Lop­pu­tu­lok­se­na on ve­toa­va draa­ma, jo­ka ku­vit­taa to­si­ta­pah­tu­mia il­mei­sen us­kol­li­ses­ti ja ai­na pe­rik­sian­ta­mat­to­man viit­se­liääs­ti. Elo­ku­va ky­ke­nee viih­dyttämään ja va­lot­ta­maan yhtäläi­sis­sa mää­rin.