Kaikki on kiinni näkökulmasta.
Kaikki on kiinni näkökulmasta. Näin on Elämä pelissä –elokuvassakin.
Urheiluperheen kuvaaminen menee helposti makaaberiksi. Tämä ajatus kummittelee katsojan takaraivossa, mutta tekijätiimi pystyy onneksensa tekemään hyvän draaman yleisinhimillisestä näkökulmasta.
Sekin auttaa, että katsoja tietää kaiken perustuvan päällisin puolin todellisiin tapahtumiin.
Michael Oher ei ollut koskaan nukkunut omassa sängyssä, kun Memphisissä asuva Tuohyn perhe ottaa hänet huostaansa. Jättimäisestä kolossista sukeutuu yksi NFL:n legendoista.
Mark Twainmaista satiiria ja yhteiskunnallista kritiikkiä tässä edustavat etelässä edelleen vaikuttavat rasistiset perinteet. Valinta mennä pelaamaan Tennesseen tai Mississipin Oxfordiin on poliittinen päätös. Juuri Oxfordissa ensimmäinen musta opiskelija astui sisään etelävaltion yliopiston ovesta sisään. Sekin vasta 1960-luvulla.
Kaverini opiskelivat 1980-luvun taitteessa juuri samaisessa Oxfordissa, Ole Mississä. Viehättävä paikka. Paikallinen kaveri päivitteli kuitenkin kulmakuppilassa, että paikkakunnalla haulikko tömähtelee harva se ilta, mutta kaikki jättävät ovensa lukitsematta. Kaikki on suhteellista.
Elokuvan arvo ja heikkous on aikamoinen kiltteys. Täytyy katsoa tarkkaan pinnan alle. Bushia tässä joka tapauksessa viedään hienovaraisesti kuin sikaa tallin taakse. Obaman ajan tunnelmia siis.
Laadukas kuva ja ääni. Näin on myös DVD:llä, mutta ero BD:n hyväksi on selkeä. Ekstroissa seitsemän minuuttia poistettuja kohtauksia. (PS)