Prometheus oli kreikkalaisessa mytologiassa titaani eli maaemon ja taivasisän jumallapsi.
Prometheus oli kreikkalaisessa mytologiassa titaani eli maaemon ja taivasisän jumallapsi. Prometheus oli suurin, sillä hän loi ihmiset ja varasti heille tulen, mistä Zeus ei pitänyt.
Hahmo on kuuluisa, sillä sen avulla voidaan kuvata luomisen ihmettä. Mary Shelley kutsui tämän takia tohtori Frankensteinia uudeksi Prometheukseksi. Zeus kahlitsi titaanin kallioon, jossa kotka repi tämän sydämen irti joka päivä. Tämä kuvaa ihmisen arkista aherrusta osuvasti. Toisin sanoen yhdellä mielikuvalla voidaan kuvata ihmisen syntyä, joka on kaikille kaikkein suurin draama ja arkista aherrusta, joka on turvallisen tylsää. Vasta kuolema on seuraava draama.
Ohjaaja Ridley Scott pani ensimmäisen Alien-elokuvan (1979) aluksen nimeksi Nostromo luultavasti Joseph Conradin novellikokoelman innoittamana. Samalla se on italiaksi pursimies. Tavallaan jo tässä vaiheessa etsittiin ihmisen alkuperää. Prometheus-elokuva on tämän prequel eli esiosa, joka kuvaa, mitä Alienien planeetalla oli aiemmin tapahtunut muutamia kymmeniä vuosia aiemmin.
Elokuva ei välttämättä miellyttänyt kaikkia ohjaajan ystäviä, mutta ainakin minä viihdyin pari tuntia. Prometheus ei syyllisty pompöösiin tyyliin edes suuren (vai kaikkein suurimman!) aiheensa alla. Päinvastoin se kertoo yllättän loogisesti yhden arvion siitä, miten kaikki sai alkunsa. Ainakin Darwin saa huutia sen puolesta, mitä meressä tapahtui, ennen kuin ensimmäinen eliö rantautui.
Tarina nappaa tulkinnoista vapaita ja sopivan outoja yksityiskohtia tukemaan suurta ihmissielun teemaa (äiteys, lääketieteen kehitys, robotit, kristinusko, Mustanaamion pääkalloluola, 1960-luvun idealismi ja kitaristi Stephen Stills, Arabian Lawrence). Kritiikkiä voi antaa oikeastaan vain tietystä tuotannollisesta kliinisyydestä, hinkatusta hionnasta.
Ridley osoittaa ainakin kerran huumorintajua, sillä nuorisoslasherin tapaan kuolema alkaa kantaa satoa, kun osallistujat joutuvat limakalvokontaktiin.
Näyttelijöiden työskentely on ammattitaitoisen vankkaa. Noomi Rapace ei toki ole mikään uusi Sigourney Weaver, mutta hän selviytyy hyvin vaikeasta scfi- ja kauhulajityypit yhdistävästä sankarittaren roolistaan. Hienoa on myös se, että titaanit onnistuttiin ruumiillistamaan vaikuttavalla tavalla. Voisi melkein luulla, että designeri on käynyt katsomassa Eliel Saarisen jättimiehiä Helsingin rautatieasemalla.
Ja lopuksi: Prometheus keksii aivan järkevän teorian, miten ihminen luotiin. En malta olla spoilaamatta, koska teoria on niin herkullinen, joten tästä eteenpäin kannattaa jatkaa vain elokuvan nähnyt tai sellainen katsoja, joka ei halua pohtia asiaa itse.
Käsikirjoitus lähtee siitä, että antiikin myytti on totta. Yksi titaaneista uhraa DNAnsa maapallolla, jolloin geenit sekoittuvat meressä jo olemassaoleviin organismeihin. Syntyy ensimmäinen eliö, joka nousee maan pinnalle. Mitä itse Alien-olioihin tulee, niiden synty on myös mielenkiintoinen. Titaanit tulevat katumapäälle ja aikovat lähettää syöpäläisiä maan päälle hieman Pandoran lippaan tapaan. Lipas taitaa laboratorioplaneetalla aueta, ja tutkimusta tehneet titaanit tapetaan yhtä lukuunottamatta. Tämä puolestaan joutuu jättimäisen hirvion syömäksi. Geenimanipulaation seurauksena syntyy kuuluisa äiti-Alien.
Ostaisitko tällaisen tarinan? Minä ostaisin.
Toivon hartaasti, että elokuvan vihjaus matkasta titaanien kotiplaneetalle nähdään joskus valkokankaalla. Se olisi lopulta todellinen maailmankaikkeuden Genesis.
Upean vakaa ja vaikuttava kuva luotaa fantastista miljöötään virkeästi. 2K:na masteroitu kuva ei edusta aitoa 4K:ta, mutta yltää silti referenssitasolle. Mielikuvituksekkaasti luonnehdittu kuva näyttää majesteettiselta ilmakuvissaan ja pahaenteisen uhkaavalta tunneliosioissaan. HDR-väritoisto lisää komeasti potkua kaiken kliinisyyden ja toisaalta hämärän metallisuuden keskelle. Ajoittain kuvassa esiintyy erikoista analogiselta vaikuttavaa hyvin lievää väreilyä, joka näkyy selvimmin kellertävissä taustoissa. Vika ei ole erityisen häiritsevä, ja valtaosin jälki on upeaa. Kokonaisuus toimii aivan eri sfäärissä kuin 3D-elokuvateatterissa.
Ääniraita on jäsentynyt ja uhkaava, dialogiltaan luonteva ja toiminnaltaan iskevä.
Ekstroissa kaksi kommenttiraitaa, joista esimmäisellä ohjaaja Ridley Scott ja jälkimmäisellä kirjoittajat Jon Spaith ja Damon Lindelof. Boksista löytyy myös aiempi HD-versio omalta levyltään, jolla ekstroina lisäksi 19 min. Peter Weylandin aineistoista sekä 37 min. poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia. (PS/IJ)