Jo Autot-elokuva tuntui aluksi täysin älyttömältä idealta.
Jo Autot-elokuva tuntui aluksi täysin älyttömältä idealta. Käytännössä se kuitenkin toimi. Niin Lentsikatkin.
Autot osoittautui kaikin puolin menestykseksi ja sai jatko-osan. Nyt vuorossa ovat lentokoneet. Autot-elokuvasta pitäneenäkin huokaan ennen levyn hypistelyä: voiko tätä ottaa tosissaan?
Lopputulos on uuden kerran se, että voi. Se auttaa, jos on lapsena innostunut lentokoneista ja koonnut pienoismalleja. Sitten täytyy kääntää lapsuudenasenne esille. Nykypäivän lapsilla ei liene tätä vaivaa, ei ainakaan alle 12-vuotiailla.
Lentsikat on hauska, vauhdikas elokuva. Pixarin tapaan se ei ole läpeensä amerikkalainen tuote. Filosofinen puoli meinaa joskus lipsahtaa sosiaalipornon puolelle, mutta sen antaa anteeksi. Uskottavalla tavalla voidaan käsitellä myös vakavia aiheita kuten lemmenleikkejä, kateutta, sairaalloista kilpailuviettiä, kaupunkilaisten ja maaseudun välistä juopaa sekä sotilaan postraumaattista stressiä.
Sinänsä idea on sama kuin 1960-luvun Aku Ankkojen Pikku Purtilo –sarjakuvissa. Jos inhimillistetty satamahinaaja tuntui toimivan, miksei myös muun tekniikan saa elämään animaatiossa.
Disney on suurimpien kriitikoiden mielestä ensiksi raiskannut eurooppalaiset kansansadut ja sitten opettanut kuvittelemaan eläimille inhimillisiä ominaisuuksia. Jälkimmäistä ei tosin voida laittaa Disneyn piikkiin, sillä samaan ovat syyllistyneet ihmissuhteiden vaikeuksien alla alitajuista voimattomuuden tunnettaan projisoivat koira- ja hevosihmiset sun muut jo aikojen alusta.
Laadukas kuva ja ääni. Suomidubbaus toimii erinomaisesti, mutta DTS:nä sitä ei tule valittua, vaan mieluummin valitsen alkuperäisen HD-raidan. Ekstroissa on ylijäämään joutunut musiikkkohtaus, 22 min. dokumentit, 8 min. poistettuja kohtauksia kuvakäsikirjoituksina, 5 min. hahmoesittelyä ja Mikki-lyhytelokuva Voittoisa voisarvi (2013, 4 min.). Väärä kesto takakannessa. (PS)