Vuoden 2009 tammikuussa tapahtunut U.S. Airwaysin pakkolasku Hudsonjokeen oli uskomaton tapahtuma, joka levisi pian uutisissa ympäri maailman.
Vuoden 2009 tammikuussa tapahtunut U.S. Airwaysin pakkolasku Hudsonjokeen oli uskomaton tapahtuma, joka levisi pian uutisissa ympäri maailman. Kapteeni Chesley "Sully" Sullenbergin kylmäpäisyys ja järkähtämätön ammattitaito pelasti kaikkien koneessa olleiden 155 ihmisen hengen tilanteessa, jossa koneen molemmat moottorit sammuivat kesken nousun. Koneen ja lennonjohdon välisen keskustelun tallenne oli heti tuolloin mykistävää kuunneltavaa, ja loi uskoa ihmiskuntaan kokolailla toisella tavalla kuin likimain tasan kaksi vuotta myöhemmin sattuneen Costa Concordian onnettomuus ja siitä levinneet radiokeskustelut.
Hudsonjoen ihmeeksi ristitty tapahtuma on esimerkki tarua ihmeellisemmästä elämästä, joten ei ole mikään ihme, että tapahtumat päätyivät lopulta myös elokuvaksi. Kun ohjaajaksi asettui itse Clint Eastwood olivat odotukset heti korkealla, eikä Tom Hanksin tähdittämä trailerikaan näitä madaltanut. Silti takaraivossa kalvoi epäilys siitä pystyykö elokuva tällä kertaa tekemään kunniaa tosielämälle — varsinkin kun kerronta tuntui keskittyvän kapteenin syyllisyyden penkomiseen.
Vain 208 sekuntia kestänyt tapahtumajakso käydään elokuvassa läpi monelta kannalta ja erityisesti onnettomuutta tutkineen NTSB-komitean työskentelyn kautta. Mediassa välittömästi sankariksi julistettu kapteeni joutui komitean edessä tiukkaan syyniin, jossa oli tarkoituksena selvittää olisiko kone voinut kääntyä ja laskeutua kentälle. Pian onnettomuuden jälkeen median kautta kuulluun aidon ohjaamotallenteen myötä epäilyt muista vaihtoehdoista tuntuivat akateemisilta, ja siten elokuvan lähtökohta ajojahdilta. Ohjaajalle tyypilliseen tapaan käsittely on kuitenkin tälläkin kertaa paitsi tahdikasta myös kaikesta päätellen totuudenmukaista.
Elokuvan NTSB:stä antama negatiivinen kuva on silti herättynyt kohua. NTSB:n käyttämät Airbusin simulaatiot esitetään tässä niin surkeina, päätöksenteon täysin ohittavina mekaanisina näytelminä, ja itse NTSB:n työskentely niin kädettömän puolueellisena, että katsoja toivoo kyseessä olevan elokuvallinen vapaus.
Joka tapauksessa Tom Hanks tekee funktionaalisen vetoavan suorituksen kylmähermoisena kapteenina, joka tuntuu uskolliselta esikuvalleen. Muutama sivuhahmojen vetämä kohtaus siellä täällä tuntuu hivenen turhan melodramaattiselta, mutta valtaosin ohjaaja Eastwood hallitsee hänkin koneensa taidokkaasti. Elegantisti aiheeseensa pureutuva elokuva maistuu elävältä ja edestakaisin pyyhkivä, pykälittäin antiansa tarkentava, kerronta elegantisti rakennetulta. Komea elokuva.
Upea 4K-kuva edustaa aitoa UHD-kuvaa, joka on kuvattu ja masteroitu ilman kompromisseja. Viiltävän terävä ja kaikessa kohmeisessa kylmäsävyisyydessään vaikuttava kuva. Hillitty ääniraita antaa tapahtumien luoda dramatiikkansa, minkä ne myös tekevät.
Myös samasta boksista omalta levyltään löytyvä 2K-kuva edustaa oman painosarjansa aatelia. Jälki on kyllin terävä löytämään yksityiskohtia ihmisten kasvoilta ja kankaista, mutta anti ei ole yhtä järisyttävän erottelevaa kuin 4K:ssa. Vakaa, värikylläinen ja terävä kuva ansaitsee sekin 5 tähteä.
4K-version levy on ekstraton. 2K-version levyltä löytyy ekstroiksi hyvä making of (20 min.) ja erinomaiset koosteet kapteeni Sullenbergin elämästä (20 min.) sekä tositarinasta kapteenin ja perämiehen kertomana (16 min.). (IJ)