La­pin sa­vo­toil­la ja voi­ma­lai­tos­työ­mail­la val­lit­si 1950- ja 1960-lu­vuil­la vil­lin län­nen mei­nin­ki. Vaik­ka Aar­ne Tar­kak­sen fin­nwes­tern on­kin ai­ka­moi­nen anak­ro­nis­mi härmänäi­jien lan­teil­la keik­ku­vis­ta col­teis­ta läh­tien, seik­kai­lus­ta on jää­nyt hyvät muis­tot.

Suo­ma­lai­set te­kivät kai­ken lisäk­si omia länkkä­reitään sa­maan ai­kaan, kun Ser­gio Leo­ne ja kump­pa­nit vi­rit­te­livät spa­get­tiwes­ter­nien al­ku­tu­lia. B-luo­kan län­nen­san­ka­rit Tex Rit­te­ristä Tom Mi­xiin oli­vat vi­rittä­neet toi­ses­sa maail­man­so­das­sa Sak­saan tu­keu­tu­nei­den mai­den asuk­kai­siin van­han ame­rik­ka­lai­sen viih­teen kai­puun – erään­lai­sen vas­ta­pai­no­na kai.

Ku­vaa­vaa on, että kä­si­kir­joit­ta­ja Gio­van­ni Bo­nel­lin ja piirtäjä Au­re­lio Ga­lep­pi­nin luo­ma Tex Wil­ler ei kos­kaan ot­ta­nut tul­ta al­leen to­sis­saan muual­la kuin Ita­lias­sa ja Suo­mes­sa. Myös Hol­lan­nis­sa, Nor­jas­sa ja Es­pan­jas­sa sar­ja­ku­va il­mes­tyi myös pitkään.

F­ran­con Es­pan­ja oli lu­kuis­ten län­ne­ne­lo­ku­vien ku­vaus­paik­ka. Suo­ma­lai­set­kin op­pi­vat es­pan­jan­kie­li­set one­li­ne­rin­sa Wil­le­ris­ta, eivätkä suin­kaan Ar­nold Sc­hwar­ze­neg­ge­riltä.

Vil­lin Poh­jo­lan kul­ta pei­lau­tuu tätä taus­taa vas­taan. Ehkä haus­kin­ta on se, että miljöök­si otet­tiin su­pi­suo­ma­lai­set mai­se­mat ja ih­mi­set toi­sin kuin Ita­lias­sa, jos­sa oh­jaa­jil­le ja näyt­te­lijöil­le an­net­tiin ame­rik­ka­lai­set pseu­do­ny­mit us­kot­ta­vuu­den hank­ki­mi­sek­si.

Lap­sel­lis­ta ja köm­pelöä viih­dettä on siis tar­jol­la. Hyvä näyt­te­lijä­kaar­ti jou­tuu luo­vi­maan hyvän ja huo­non vä­lillä. Ta­ha­ton­ta haus­kaa riittää.

Hel­ge He­ra­la on­nis­tuu par­hai­ten. Mies oli muu­ten ai­ka­moi­nen at­leet­ti ai­koi­naan. Hän esit­te­lee myös ver­taan­sa vail­la ole­vaa kal­sa­ri­muo­tia, jo­ka jää­nee ylittämättömäk­si suo­ri­tuk­sek­si suo­ma­lai­ses­sa elo­ku­vas­sa.

Oh­jaa­ja Aar­ne Tar­kas puo­les­taan oli klas­si­sen seik­kai­lun suu­ri ystävä. Pa­ras esi­merk­ki tästä on hä­nen tai­tei­li­ja­ni­mensä, jon­ka hän ot­ti Ed­gar Ri­ce Bur­rough­sin le­gen­daa­ri­sen John Car­te­rin par­haal­ta ystävältä, Tar­kas Tar­kak­sel­ta, jo­ka oli kuu­si­raa­jai­nen mar­sin vih­reä ih­mi­nen. Kai tämä ku­va­si hy­vin oh­jaa­jal­ta vaa­dit­ta­vaa mo­ni­puo­li­suut­ta köyhän mie­hen pro­jek­teis­sa. Oi­kea ni­mi oli Aar­ne Saas­ta­moi­nen.