Nel­son Man­de­lan omaelämä­ker­taan poh­jau­tu­va elo­ku­va on­nis­tuu piirtämään hui­kean rik­kaan ku­van yh­den mie­hen mat­kas­ta val­lan­ku­mouk­sel­li­sek­si ja ro­tu­sor­ros­ta va­paan Etelä-Af­ri­kan uu­sik­si kas­voik­si. Elo­ku­va mah­dut­taa 2,5 tun­tiin noin 80 vuot­ta elämää, joi­den ai­ka­na käydään lä­pi hur­ja kir­jo vai­hei­ta ilos­ta su­ruun ja epä­toi­vos­ta hy­vi­tyk­seen. Laa­jas­ta skoo­pis­ta huo­li­mat­ta ote on is­kevä, elävä, eikä lain­kaan ta­va­no­mai­sel­le his­to­rian ta­pah­tu­mien dra­ma­ti­soin­nil­le tyy­pil­li­nen. Tämä on mo­der­ni jän­ni­ty­se­lo­ku­va, jo­ka lai­naa vai­heen­sa us­kol­li­ses­ti Man­de­lan muis­tel­mis­ta. Läh­teen luon­tees­ta huo­li­mat­ta ker­ron­ta ei myöskään vai­ku­ta lain­kaan yli­si­loi­te­tul­ta tai se­re­mo­nial­li­sel­ta.

My­kistävän kau­niil­la au­dio­vi­suaa­li­sel­la kuo­sil­la ar­moi­tet­tu elo­ku­va toi­mii ko­meas­ti kai­kil­la rin­ta­mil­la, mut­ta yk­si suu­rim­mis­ta on­nis­tu­mi­sis­ta on Id­ris El­ban roo­li­suo­ri­tus pääo­sas­sa. El­ban va­kain ot­tein luo­ma Man­de­la tun­tuu us­kot­ta­val­ta maail­mal­la näh­ty­jen uu­tis­ku­vien va­los­sa — ja yllättävän­kin in­hi­mil­li­seltä nii­den ta­ka­na. Ai­kai­sem­min mm. Pa­ci­fic Rim -ry­mis­te­lyssä pre­si­dent­tinä näh­ty mies raa­pus­taa tällä roo­lil­la puu­merk­kinsä elo­ku­va­his­to­riaan, vaik­ka pal­kin­to­pys­tit ovat­kin men­neet si­vu­suun.

Maail­mal­la enimmäk­seen kes­kin­ker­tai­sia ar­vos­te­lui­ta saa­nut­ta elo­ku­vaa on ar­vos­tel­tu me­kaa­ni­sek­si ja kar­keakä­ti­sek­si dra­ma­ti­soin­nik­si, jo­ka yrittää ah­taa lii­kaa ta­pah­tu­mia mu­kaan kes­kit­tymättä his­to­rial­li­ses­ti mer­kittä­viin ta­pah­tu­miin kun­nol­la. Kri­tiik­ki tun­tuu ou­dol­ta, sillä te­kijöi­den ta­voit­tee­na tun­tuu tässä ol­leen his­to­rian suur­ten lin­jo­jen ker­taa­mi­sen si­jaan us­kot­ta­va hen­kilö­ku­vaus, ja tässä päästään ai­van ihol­le as­ti. El­ban vä­kevä tul­kin­ta vä­littää mie­hen miet­teet hy­vin — hil­li­tys­ti, us­kot­ta­vas­ti ja toi­si­naan mu­ser­ta­van tu­kah­de­tus­ti. Os­car-voit­ta­jal­ta vaa­dit­tu it­ku­pot­ku­rai­va­ri-vuo­da­tus tästä puut­tuu, mut­ta sen si­jaan tar­jol­la on luon­nol­li­sen ve­toa­va ja hie­man tul­kin­nan­va­raa­kin jättävä suo­ri­tus. Kar­keakä­ti­nen tai rau­ta­lan­gas­ta vään­net­ty eivät myöskään ole en­simmäi­set ad­jek­tii­vit, jot­ka oh­jaus­työn koh­dal­la tu­le­vat mie­leen.

Tämä on ko­mea, kos­ket­ta­va ja lii­kut­ta­va ku­vaus mie­hestä, ajas­ta ja mie­hen vai­ku­tuk­ses­ta ai­kaan­sa. Elo­ku­va luo us­koa, että loh­dut­to­mal­ta­kin tun­tu­vien ti­lan­tei­den rat­kai­sut ovat mah­dol­li­sia vaik­ka ne tun­tui­si­vat kuin­ka toi­vot­to­mil­ta. Tältä osin elo­ku­va to­ki an­taa ruu­sui­sen ku­van ta­pah­tu­mien ku­lus­ta, sillä muu­tos ei ta­pah­tu­nut yh­dessä yössä tai il­man yli­lyön­tejä, mut­ta ai­heen kä­sit­te­lyä ei sil­ti käy moit­ti­mi­nen. Vä­kevä elo­ku­va, ja vai­kut­ta­van hen­kilö­koh­tai­nen tut­kiel­ma.

E­lo­ku­van ka­ve­ri­na kan­nat­taa vil­kais­ta myös Jen­ni­fer Hud­so­nin täh­dittämä "Win­nie Man­de­la", jo­ka täy­dentää ki­vas­ti ker­to­mus­ta toi­sen­lai­sel­le tiel­le pää­ty­neen puo­li­son ta­ri­nan kaut­ta. Tässä ta­va­no­mai­sek­si biog­ra­fiae­lo­ku­vak­si tyy­tyvässä fil­ma­ti­soin­nis­sa Man­de­la­na nähdään Ter­ren­ce Howard, jon­ka suo­ri­tus tun­tuu Id­ris El­ban ve­don jäl­keen ko­vin va­nut­tu­neel­ta. Myös Clint Eas­twoo­din "In­vic­tus" mah­tuu hy­vin sa­maan sar­jaan ker­to­mal­la kan­sa­kun­nan eheyttä­mi­sestä rug­byn kaut­ta Man­de­lan pre­si­dent­ti­kau­den alus­sa. Myös Eas­twoo­din sinällään erittäin ele­gant­ti ja hiot­tu draa­ma kal­pe­nee lo­pul­ta nyt kä­sillä ole­van elo­ku­van rin­nal­la vaik­ka pääo­sas­sa nähdään­kin perä­ti Mor­gan Free­man.