Tämän produktion tekijöiden huumorintajun taso näkyy jo takakannesta, jossa lainataan elokuvakonkari Anssi Mänttäriä: ”En pitänyt elokuvasta”.
Tämän produktion tekijöiden huumorintajun taso näkyy jo takakannesta, jossa lainataan elokuvakonkari Anssi Mänttäriä: ”En pitänyt elokuvasta”.
Minun ei tarvitse ottaa huomioon kotimaisen komedian vaivaannuttavan matalaa tasoa ja voin silti sanoa, että pidin tästä kotimaisesta elokuvasta oikeastaan enemmän kuin juuri mistään muusta viime aikoina.
Mikään mestariteos se ei ole silmille ja korville, mutta tunnelma on erinomainen. Näyttelijäsuoritukset nousevat ammattimaiselle tasolle, käsikirjoitus tuntuu kekseliäältä ja nauraakin saa. Tarina tapailee myös tiettyjä yhteiskunnallisia aihepiirejä, mutta ei liikaa. Aikaansaatu tunnelma on se vaikein osa. Se toimii.
Sinänsä alkuasetelma on etäännyttävä, kun selviää, mitä sankaripari on miehiään. Lukkoseppä Lasse (mainio Rami Rusinen) taikoo itsensä ja pomomaisen kaverinsa Simon (vaikean roolin selvittävä Olli Rahkonen) yhteiskuntakelpoisten elämään kyseenalaisin keinon, tyhjentämään lomalaisten asuntoja. Jos katsojalla ei ole varmuuslukkoa, niin tämän elokuvan nähtyään sen varmasti hankkii.
Äijät joutuvat kliseemäiseen ahdinkoon velkojansa kanssa, mutta selviytymisstrategia ei suinkaan ole niitä nähdyimpiä. Juonta enempää paljastamatta tarinaan ympätään suomalaista arkea perin maittavasti. PMMP-yhtyeen Paula Vesala pystyy yllättävän hyvin ottamaan lähiöäidin roolin omakseen.
Kuva on vain keskitasoa, ja sekin oikeastaan parin kohtauksen liki pilaavien aliasing-aaltojen takia. Ääniraita ja varsinkin musiikki toimivat hyvin. Ekstroissa on kommenttiraita, kolme traileri, kolme musiikkivideota, karaoke Joo joo –kappaleesta, 11 min. dokumentit, 28 min. videopätkiä, viisi minuuttia poistettuja kohtauksia, 4 min. lyhytelokuva Kalajuttu, tyypittely faktaruuduin ja kolme min. ylijäämäotoksia. Poikkeuksellisena mainintana: hauskat ekstrat kerrankin. Mukana on myös piilotettu ekstra (14 s.) kuin muistikuvana DVD-formaatin alkuajoilta. (PS)