U­pean kan­keil­la näyt­te­lijä­suo­ri­tuk­sil­la ja lap­sek­kaal­la dia­lo­gil­la ryy­di­tet­ty sa­tu­seik­kai­lu hur­jas­ta miek­ka­nai­ses­ta (tans­ka­lai­sa­mat­so­ni Bri­git­te Niel­sen), jo­ka oi­koo maail­man­sa vää­ryyk­siä yk­si ker­ral­laan. Ar­nold Sc­hwar­ze­neg­ger seu­raa perässä suo­je­lu­sen­ke­linä, mut­ta tässä mie­hi­sen fe­mi­nis­ti­sessä miek­ka ja mys­tiik­ka -ry­mis­te­lyssä hä­nel­le on va­rat­tu vain sta­tis­tin va­kans­si.

Ta­jun­nan­vir­ta­na ete­nevä ta­ri­na on klas­sis­ta fan­ta­sia­hut­tua hir­viöi­neen, ta­lis­man­nei­neen ja loit­sui­neen, ja töksäh­te­levä dia­lo­gi se­kin kuin suo­raan las­ten lei­keistä na­pat­tua. Hah­mot poh­jau­tu­vat Co­nan-e­lo­ku­vien ta­paan kir­jai­li­ja Ro­bert E. Howar­din mie­li­ku­vi­tuk­seen ja ko­mean teat­raa­li­sis­ta la­vas­teis­ta vas­taa Fel­li­nin ja Pa­so­li­nin kans­sa­kin töitä teh­nyt Da­ni­lo Do­na­ti. Ko­ko­nai­suus on­kin hil­peän lap­sen­mie­li­nen — jos­kaan ei välttämättä lap­siystäväl­li­nen — yh­dis­telmä yhtäältä amatöö­rimäistä imp­ro­vi­soin­tia ja hur­jaa pa­nos­tus­ta es­te­tiik­kaan. Lip­pu­luu­kul­la tämä flop­pa­si ran­kas­ti.