On­nit­te­lu­kort­te­ja AD:­na suun­nit­te­le­va nuo­ri mies ta­paa elämänsä nai­sen. Ro­mant­ti­nen ko­me­dia ker­too 500 yh­tei­sestä ja vä­hemmän yh­tei­sestä päivästä.

La­ji­tyyp­pi on yleensä sel­lais­ta hut­tua, että on ter­veh­dittävä ilol­la pie­noi­sia­kin uu­sia tuu­lia. Jo se, et­tei tar­vit­se ker­taa­kaan pyö­ris­kellä tuo­lis­saan vai­vaan­tu­nee­na, on merk­ki­ta­paus gen­ressä.

Myös pääo­san esittäjät Jo­seph-Gor­don Le­vitt ja Zooey Desc­ha­nel ovat oman­lai­sen­sa uu­sa­me­rik­ka­lai­nen ver­sio 1960-lu­vun rans­ka­lai­sen uu­den aal­lon nuo­ris­ta ja raik­kais­ta näyt­te­lijöistä.

Pie­ni epäi­lys nou­see kui­ten­kin mie­leen, että tämä on suun­ni­tel­tu yhtä tark­kaan koh­de­ryhmäl­leen kuin pää­hen­kilön kort­ti-i­deat. Kuun­nel­laan The Smith­siä ja Clas­hia, pi­detään Joy Di­vi­sion –­tee­pai­taa sekä in­toil­laan ark­ki­teh­tuu­ris­ta. Tur­han lä­pinä­kyvää, mut­ta lop­pu­tu­los jo­ka ta­pauk­ses­sa ylittää odo­tuk­set.