Quo Va­dik­sen kir­jan­ko­koi­nen keräi­ly­jul­kai­su on par­hai­ta jol­lei pa­ras DVD-tuo­te, mitä on kos­kaan jul­kais­tu. Mo­nien hie­no­jen lai­tos­ten ohi se me­nee en­nen kaik­kea au­la­kort­tien­sa an­sios­ta. Bok­si sisältää kaik­kiaan 16 lob­by card –jäl­jennöstä, kuu­si ju­lis­te­kort­tia ja kym­me­nen mus­ta­val­kois­ta ku­va­kort­tia ku­lis­sien ta­kaa. Pai­noa­su näyttää upeal­ta. Lisäk­si mu­ka­na on 20 si­vun jäl­jennös al­ku­peräi­sestä oh­jel­ma­leh­ti­sestä.

Hen­ryk Sien­kiewic­zin ro­maa­ni Quo Va­dis (1895) toi­mi al­ku­sysäyk­senä suu­rel­le an­tii­kin pal­von­nal­le, jo­ka kan­toi Lew Wal­la­cen Ben Hu­rin kaut­ta ai­na nat­si-Sak­san pra­meaan ark­ki­teh­tuu­riin ja Mi­ka Wal­ta­rin his­to­rial­li­siin ro­maa­nei­hin. Quo Va­dis on elo­ku­vat­tu usei­ta ker­to­ja, mut­ta Mer­vyn Le­Royn kylmän­so­dan kes­kel­le so­pi­vas­ti ajoi­tet­tu pro­jek­ti on jää­nyt elämään.

Quo Va­dis on kestä­nyt hy­vin ai­kaa, sillä se on har­vo­ja his­to­rial­li­sia spek­taak­ke­le­ja, jo­ka on pitä­nyt pin­tan­sa, vaik­ka se teh­tiin Aca­de­my-ku­va­suh­teen ai­ka­na eikä hyö­ty­nyt Ci­ne­maS­co­pen laa­jas­ta ku­va­pin­ta-a­las­ta.

Pää­pa­rin (Ro­bert Tay­lor ja De­bo­rah Kerr) ke­mia toi­mii, mut­ta us­ko­mat­to­mim­mas­ta suo­ri­tuk­ses­ta vas­taa Ne­ro­na nuo­ri Pe­ter Us­ti­nov, jon­ka luo­ma kä­si­tys pa­heel­li­ses­ta kei­sa­ris­ta on muo­dos­tu­nut jo va­kiok­si. Sa­maa osu­vaa tul­kin­taa edus­taa myös sa­tii­rik­ko Pet­ro­nius (Leo Genn), jon­ka klas­sik­ko Tri­mal­kion pi­dot kan­nat­taa eh­dot­to­mas­ti lu­kea elo­ku­van jäl­ki­pa­lak­si.

Nuo­ren kris­ti­nus­kon fi­lo­so­fiaa ku­va­taan pie­tee­tillä. Us­kon­to ei ol­lut vielä siir­ty­nyt kir­kol­li­sen mam­mo­nan­ke­ruun ai­kaan, vaik­ka elo­ku­vas­sa esiin­tyvä Pie­ta­ri (Fin­lay Cur­rie) on­kin käytännössä en­simmäi­nen paa­vi.

His­to­rial­li­set va­pau­det eivät juu­ri­kaan häi­rit­se kat­so­jaa, vaik­ka Ne­ro sur­ma­si kur­ti­saa­ni­vai­mo Pop­paean (Pat­ri­cia Laf­fan) ma­haan pot­kai­se­mal­la jo pal­jon en­nen omaa it­se­mur­haan­sa. Ja sitähän ei tie­detä, avus­ti­ko häntä jo­ku vai suo­riu­tui­ko kei­sa­ri en­simmäi­sen ker­ran elämässään vii­mek­si mia­ni­tus­ta, tah­don­lu­juut­ta vaa­ti­vas­ta toi­mes­ta.

Myös Pet­ro­niuk­sen kuu­lui­sas­sa vii­mei­sessä il­lal­li­ses­sa on pie­ni er­he. Kun mies va­luu kui­viin ystä­viensä seu­ras­sa, jou­kos­sa on Se­ne­ca (Nic­ho­las Han­nen), vaik­ka ky­sei­nen stoa­lai­nen fi­lo­so­fi va­lit­si sa­man koh­ta­lon jo aiem­min.

Mut­ta jo­ka ta­pauk­ses­sa voi vain hauk­koa hen­keään, kun miet­tii, kuin­ka pal­jon kuu­lui­sia ni­miä Roo­man ka­tu­ja tal­lus­te­li sa­maan ai­kaan. Tämä kos­kee myös ku­vau­sa­jan­koh­taa: kan­nat­taa et­siä elo­ku­vas­ta or­jien roo­leis­ta Eli­za­beth Tay­lor ja Sop­hia Lo­ren. He esiin­tyivät il­man kre­diit­tejä.