Mie­li­ku­vat ovat kum­mal­li­sia. En oli­si suu­rin sur­min­kaan kat­so­nut tätä te­le­vi­sios­ta, kos­ka sar­jan ni­mi tun­tui pe­rin pa­haen­tei­ses­ti tois­ten töi­den lai­neel­la las­ket­te­lul­ta. To­ki näin te­ki myös kir­jai­li­ja Dan Brown, mut­ta se on­kin toi­nen jut­tu. Brow­nil­la ei ole tämän sar­jan kans­sa mitään te­ke­mistä.

Jos mie­li­ku­va vai­kut­taa, niin tässä ta­pauk­ses­sa myös käyttö­liit­tymä. Joi­tain sar­jo­ja on pal­jon mu­ka­vam­pi kat­soa te­le­vi­sios­ta, kos­ka le­vyn kans­sa pe­laa­mi­nen tun­ne­tus­ti tym­pii ajoit­tain kaik­kia, vaik­ka näitä ei töik­seen ar­vioi­si­kaan. Nyt kä­vi toi­sin. Aloin kat­soa bok­sia lä­pi. Pi­din nä­kemästä­ni.

Sar­jaa sen kum­mem­min au­kai­se­mat­ta mää­rit­te­len asian mah­dol­lis­ten ku­lut­ta­ja­ryh­mien kaut­ta. To­del­li­sen Leo­nar­do Da Vin­cin tie­de­mies­puo­les­ta, re­nes­sans­sin kult­tuu­ris­ta, Um­ber­to Econ pi­ka­res­ki-kir­jois­ta sekä Ale­xand­re Du­mas’n juo­nit­te­lu- ja miek­kai­lu­ro­maa­neis­ta pitävät kes­ki-ikäi­set kat­so­jat voi­si­vat tästä in­nos­tua. Jos he pitävät vielä Val­tais­tuin­pe­li-sar­jas­ta, ol­laan jo ai­ka lä­hellä ky­synnän ja tar­jon­nan koh­taa­mis­ta. Nuo­ret pitä­nevät tästä myös, jos sa­la­ma­leik­kauk­set ja su­per­san­ka­rit ovat al­ka­neet jo kylläs­tyttää.

Sar­jas­sa on huo­mio­nar­vois­ta se, että san­ka­ri on lo­pul­ta ai­ka­moi­nen nuh­jaa­ja, vaik­ka on­kin yk­si kaik­kien ai­ko­jen ne­rois­ta. Tämä tuo uut­ta ver­ta la­ji­tyyp­piin. Lo­ren­zo de Me­di­ci täyttää raa­min­sa El­liot Cowa­nin dia­bo­li­sen roo­li­tuk­sen an­sios­ta. Du­mas­lai­nen my­la­dy, Luc­re­zia Do­na­ti (Lau­ra Had­dock) ei millään muo­toa ase­tu pe­rin­tei­sel­le hyvä/­pa­ha-ak­se­lil­le. Myös vas­ta­poo­li, paa­vi Six­tus VI (Ja­mes Faulk­ner) ja hä­nen kä­si­kas­sa­ran­sa Ria­rio (B­la­ke Rit­son) ovat ai­na­kin jon­kin ver­ran poik­kea­via hah­mo­ja te­le­vi­sio­sar­jo­jen maail­mas­sa. Pie­nimmät si­vuo­sat on mie­hi­tet­ty ja nai­si­tet­tu poik­keuk­sel­li­sen hy­villä näyt­te­lijöillä.