Suo­sit­tui­hin tie­to­ko­ne­pe­lei­hin pe­rus­tu­vat elo­ku­vat eivät ole ko­vin ar­vos­tet­tu­ja. On vai­kea tar­jo­ta hyvää tuo­tet­ta kah­dess­sa eri ka­te­go­rias­sa. Jom­pi­kum­pi kär­sii, ja yleensä se on jäl­kimmäi­nen. Mu­tant Ch­ro­nic­les yllättää, sillä sel­vistä lap­sel­li­suuk­sis­taan huo­li­mat­ta se ei saa kat­so­jaa epä­toi­von val­taan. Luul­ta­vas­ti syynä on se, et­tei elo­ku­va peit­te­le lähtö­koh­tiaan ja muis­tut­taa avoi­mes­ti räis­kintä­pe­liä.

Tär­keämpää on, mitä aja­tuk­sia herä­tetään. Maail­ma vuon­na 2707 on jaet­tu neljän ison kon­ser­nin val­taan. So­tia käydään edel­leen val­li­hau­dois­sa, vaik­ka tek­no­lo­gia on ke­hit­ty­nyt. Kun up­seei­rit pärjäävät so­das­sa, heidän bo­nuk­se­na kas­va­vat ja osa­ke­kurs­si nou­see. Lo­pul­li­nen uh­ka on kui­ten­kin syvällä maan al­la, ikiai­kai­nen ko­ne­pe­to, jo­ka muut­taa ih­mi­siä mu­tan­teik­si.

Vii­meistään tämä elo­ku­va nos­tat­taa EU-us­koa, sillä juu­ri mitään muu­ta mah­dol­li­suut­ta estää täl­lai­nen tu­le­vai­suu­den­ku­va ei ole kuin yli­kan­sal­li­nen päätän­ta­val­ta, jo­ka kait­see yli­ver­tai­sen mark­ki­na-a­se­man haa­li­mis­ta yri­ty­sos­toil­la. Ku­ka sa­noi, et­tei tie­to­ko­ne­pe­leissä ja nii­hin pe­rus­tu­vis­sa elo­ku­vis­sa ole fi­lo­so­fis­ta ta­hi yh­teis­kun­nal­lis­ta poh­jaa?