Wins­ton Churc­hil­lin vai­ku­tus maail­man­his­to­riaan on eittämätön. Nat­si-Sak­san val­loi­tu­se­pi­so­dien jar­rut­ta­mi­nen ei pyyh­kiy­dy tie­to­sa­na­kir­jois­ta. Churc­hil­lin mo­nin osin kiis­ta­na­lai­nen hen­kilö­hah­mo­kult­ti on esiin­ty­nyt lu­ke­mat­to­mis­sa fik­tii­vi­sissä sekä do­ku­men­taa­ri­sis­sa elo­ku­vis­sa tämän po­liit­ti­sis­ta ak­tii­via­jois­ta al­kaen. On­han uran­sa tär­kein het­ki eh­dot­to­man elo­ku­val­li­nen.

Ää­rimmäi­sissä olo­suh­teis­sa pää­mi­nis­te­rik­si nos­tet­tu Wins­ton Churc­hill tais­te­lee sekä par­la­men­tin ala­huo­neen että so­ta­ko­mis­sion kans­sa hen­kilö­koh­tai­ses­ta ar­vos­tuk­ses­ta ja ar­vo­val­las­ta. Ka­ma­rei­hin kerään­ty­neen po­liit­ti­sen joh­don mie­li­pi­teet ovat kal­lis­ta­mas­sa Iso-B­ri­tan­niaa neu­vot­te­lupöytään Hit­le­rin kans­sa. Churc­hill vas­tus­taa kä­de­no­jen­nus­ta ty­ran­nian suun­taan. Asian kä­sit­te­lyä ei suin­kaan hel­po­ta ti­lan­ne­kat­saus rin­ta­mal­ta. Pää­mi­nis­te­rin vas­tuul­la on 300 000 brit­ti­so­ti­laan hen­gen pe­las­ta­mi­nen Dun­ker­quen sa­ta­ma­kau­pun­gis­ta. On­nek­si kan­sa tu­lee apuun.

Kä­si­kir­joi­tus rul­laa jou­he­vas­ti, Churc­hil­lin hen­kilö­hah­mo ra­ken­tuu so­dan rin­nal­la ja myötä. Pääark­ki­teh­ti on help­po ni­metä. Ga­ry Old­ma­nin me­nes­tyk­sekäs ura kruu­naan­tuu elo­ku­vanäyt­te­le­mi­sen to­taa­li­seen op­pi­tun­tiin. Sykäh­dyttävän mas­kin ta­kaa tai­tei­le­va Old­man pe­rus­te­lee Churc­hil­lin tem­pe­ra­ment­ti­sen luon­teen, tuo­den myös säy­seämmät piir­teet kat­so­mon sisäis­tettäväk­si. Päätäh­ti muok­kaa draa­mas­ta sa­tii­rin ihan it­sek­seen.

Ai­he­pii­ristä ja ajas­ta joh­tuen ta­ri­nas­sa on pie­net su­den­kuop­pan­sa. Syn­kin het­ki kom­pas­te­lee, odo­te­tuil­la sek­to­reil­la, ti­pah­del­len het­kittäin paa­tok­seen. Mer­kittävän pai­noar­von saa­va fik­tii­vi­nen met­ro­koh­taus, jos­sa Churc­hill kuun­te­lee kan­san sy­viä ri­vejä päätök­sen­te­kon­sa tu­ke­na, oli­si saa­nut jäädä edi­tin pöydäl­le. (VA)