Ma­rio Ba­vas­ta on gen­re-e­lo­ku­vien sa­ral­la pa­ha pan­na pa­rem­mak­si. Mies kek­si gial­lo-gen­ren eli sa­de­tak­ki­sen ja nah­ka­sor­mik­kai­sen nai­sia tap­pa­van mie­hen elo­ku­vas­saan Blood and Black La­ce. Oh­jaa­jas­sa oli vir­taa vielä seu­raa­val­la­kin vuo­si­kym­me­nellä, sillä Bay of Blood loi slas­her-la­ji­tyy­pin, jo­ka al­koi ku­kois­taa Yh­dys­val­lois­sa muu­ta­man vuo­den vii­peellä. Huo­mio­nar­voi­saa on se, että sar­ja­pyrskäh­dyk­siä ei teh­ty keit­tiö­mes­ta­ris­ta­son veit­sillä, vaan maa­tiais­tyy­liin jol­lain muul­la.

Bay of Blood to­dis­taa mes­ta­rin ol­leen en­nen kaik­kea elo­ku­vaa­ja. Ku­vien pa­no­roin­ti, mus­tan käyttö, vä­rien leik­ki: ei voi kuin huo­kais­ta. Tämä on jä­ri­syttävää kat­sot­ta­vaa. Ää­ni­rai­taa pys­tyy vain ih­mett­te­lemään, kuin­ka elon lop­pues­sa kau­nis klas­si­nen mu­siik­ki so­pii ti­lan­tee­seen. Si­be­lius­kin mai­ni­taan en­simmäi­senä suu­ria sä­veltä­jiä mai­nit­taes­sa. La­ji­tyyp­piin eli­mel­li­ses­ti kuu­lu­va ki­peä huu­mo­ri kuu­luu il­mai­suun.