Har­vey Milk (1930-1978) va­lit­tiin 70-lu­vul­la San Fran­cis­con kau­pun­gin­val­tuus­toon en­simmäi­senä ho­mo­sek­suaa­li­na. Cast­ro St­ree­tin ka­me­ra­kaup­pias oli mer­kittävä muu­tok­sen ai­rut sek­suaa­livä­hem­mistö­jen ta­sa-ar­vois­tu­mi­ses­sa niin Ame­ri­kan man­te­reel­la kuin esi­merk­kinä maail­man­laa­jui­ses­ti­kin.

Tun­tuu us­ko­mat­to­mal­ta, että vain kol­me vuo­si­kym­mentä sit­ten Yh­dys­val­lois­sa kan­sa­lai­soi­keuk­sia py­rit­tiin ku­moa­maan kiih­ko­mie­li­sen Ani­ta Bryan­tin ak­ti­voi­mien kir­kol­lis­ten pii­rien ta­hol­ta, vieläpä sel­keäs­ti it­senäi­syy­den ju­lis­tuk­seen ha­kat­tu­jen pe­ru­soi­keuk­sien vas­tai­ses­ti. Esi­mer­kik­si pa­ha­mai­nei­nen ”e­si­tys nu­me­ro 6” oli­si kieltä­nyt ho­moil­ta oi­keu­den toi­mia opet­ta­ji­na ja jo­pa heitä tu­ke­neet hen­kilöt oli­si voi­tu erot­taa.

Har­vey Mil­kin ja hä­nen kal­tais­ten­sa pio­nee­ri­työn an­sios­ta ho­mot ovat saa­vut­ta­neet ih­mi­sar­von siinä missä muut­kin syr­ji­tyt: nai­set, juu­ta­lai­set, tum­mai­hoi­set ja va­senkä­ti­set. Eikä meillä Suo­mes­sa­kaan enää esiin­ny syr­jintää, kun pie­nem­pien­kin paik­ka­kun­tien saar­nas­tuo­leis­ta kuu­lee ny­kyään vain piis­pan siu­naa­mia lä­himmäi­sen­rak­kau­den sa­no­ja.

Milk-e­lo­ku­vas­sa kau­pun­gin­val­tuu­tet­tua esittää par­haan miesnäyt­te­lijän Os­ca­rin tul­kin­nas­taan an­sain­nut Sean Penn. Toi­sen­kin Os­ca­rin Milk sai Dus­tin Lan­ce Blac­kin kä­si­kir­joi­tuk­ses­ta, jo­ta in­noit­ti­vat Blac­kin omat ko­ke­muk­set ho­mo­na kas­va­mi­ses­ta mor­mo­niyh­teisössä Te­xa­sis­sa. Ta­ri­nas­sa ta­va­taan useam­pia­kin jo­pa it­se­mur­haa har­kin­nei­ta nuo­ru­kai­sia, joil­le Har­vey Milk mer­kit­si toi­von­pil­kah­dus­ta.

E­lo­ku­van lop­pu­teks­teissä kii­tetään eri­tyi­ses­ti vuo­den 1984 Os­ca­ril­la pal­kit­tua do­ku­men­taa­ria Eh­dok­kaa­na Har­vey Milk, jo­ka so­pi­vas­ti esi­tet­tiin Tee­ma-ka­na­val­la hel­mi­kuun lo­pul­la. Rob Eps­tei­nin oh­jaa­ma dok­ka­ri ki­teyt­ti his­to­rian lii­kah­duk­sen ra­ken­taes­saan uu­tis- ja ar­kis­to­ma­te­riaa­lis­ta, mm. Mil­kin ja hä­nen vas­tus­ta­jan­sa Dan Whi­ten haas­tat­te­luis­ta, vai­kut­ta­van ajan­ku­van. Eps­tei­nin fil­mi on ohit­ta­ma­ton, mut­ta Gus Van San­tin oh­jaa­ma to­si­ta­ri­na on se­kin eri­no­mai­nen muo­ka­tes­saan fik­tion va­pauk­sin Mil­kin ja Cast­ro St­ree­tin asuk­kai­den elämän­ti­lan­teis­ta ja ke­hi­tyk­sestä elämän­ma­kui­sen ko­ko­nai­suu­den.

Penn po­si­tii­vi­se­na

Raa­mit elo­ku­val­le luo Har­vey Mil­kin ko­to­naan nau­hu­riin sa­ne­le­ma aat­teel­li­nen tes­ta­ment­ti, jon­ka hän kau­konäköi­ses­ti tal­tioi jäl­ki­pol­vil­le en­na­koi­des­saan tu­le­van­sa mur­ha­tuk­si. Avoi­me­na ho­moak­ti­vis­ti­na Milk oli saa­nut vi­ha­mie­hiä ja tap­pouh­kauk­sia. Vuon­na 1978 hä­net am­mut­tiin kau­pun­gin­ta­lol­la yh­dessä lä­himmän tu­ki­jan­sa, San Fran­cis­con por­mes­ta­rin Geor­ge Mos­co­nen kans­sa. Am­pu­ja oli val­tuus­to­kol­le­ga Dan Whi­te, Viet­nam-ve­te­raa­ni, en­ti­nen po­lii­si ja pa­lo­mies.

Van Sant ei pe­se Cast­ro St­ree­tin kas­vat­te­ja pul­mu­sik­si. Ka­dul­ta po­kaa­mi­si­neen ja flirt­tai­lui­neen Har­veytä pi­dettäi­siin he­te­ro­kult­tuu­ris­sa vas­tuut­to­ma­na häntä­heik­kinä ja so­vi­nis­ti­na. Välttämällä san­ka­rin sä­de­kehää Van Sant sekä in­hi­mil­listää että vah­vis­taa muo­to­ku­van­sa to­dis­tus­voi­maa. Milk on Good Will Hun­tin­gin oh­jaa­jan on­nis­tu­nut val­ta­vir­ran elo­ku­va, jo­ka ei tun­nu komp­ro­mis­sil­ta avant­gar­dis­ti­sem­pien töi­den (Mat­kal­la Ida­hoon, Elep­hant, Pa­ra­noid Park) rin­nal­la.

Eps­tei­nin do­ku­men­tis­sa pu­hui sa­na­val­mis, po­si­tii­vi­nen ja neu­vo­kas val­tuu­tet­tu. Vai­ku­tuk­sen te­ki Mil­kin re­to­ri­nen lah­jak­kuus, jos­sa kiih­tymättä ja peh­mein ää­nen­pai­noin tuo­tiin näkö­kan­to­ja esil­le teräväs­ti pe­rus­tel­len ja vä­rikkäin il­mai­suin. Kol­min­ker­tai­nen Os­car-eh­do­kas ja kak­sin­ker­tai­nen pal­kin­non voit­ta­ja Sean Penn on teh­nyt poik­keuk­sel­li­sen hie­no­ja roo­le­ja jo pitkään, mut­ta draa­ma­fil­min Milk on sil­ti hämmäs­tyttävä, jo­pa epä­tyy­pil­li­nen suo­ri­tus. Näyt­te­lijä miel­letään usein ko­va­pin­tais­ten mies­ten tul­kik­si, jo­ka ei kaih­da epä­miel­lyttä­vien hah­mo­jen esittä­mistä. Mil­kissä Pen­nistä he­ruu po­si­tii­vi­suut­ta ja lan­nis­tu­ma­ton­ta, elo­ho­pea­mais­ta elämä­ni­loa. (HB)