Nuo­ri­son mie­liä 1990-lu­vun puo­livä­lissä muo­kan­nut ja py­syväs­ti syö­ve­rei­hin pai­nu­nut MT­V3:n Jyr­ki-oh­jel­ma kuo­pat­tiin tuo­tan­ton­sa hin­ta­vuu­den vuok­si muu­ta­mas­sa vuo­des­sa. Kym­me­nen vuot­ta en­silä­he­tyk­sen jäl­keen Fil­mi­teol­li­suus on koos­ta­nut suo­sik­kipläjäyk­siä myös DVD-muo­toon. Sen suu­rem­paa suo­sio­ta uu­sio­jul­kai­sut eivät saa­neet ku­lut­ta­jien kä­sissä, mut­ta han­kin­ta­pe­rus­te­lu moi­sil­le kum­ma­jai­sil­le on ai­na­kin 1990-lu­vun nuo­ruu­ten­sa elä­nei­den hyl­ly­jen et­ko­viih­dyk­keinä ole­mas­sa.

Y­li kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min, mo­net or­kes­te­reis­ta ovat saa­vut­ta­neet mer­kittä­viä ja­lan­si­jo­ja jo­pa kan­sainvä­li­sellä ta­sol­la. Wal­ta­rin sil­loi­nen maail­man­val­loi­tus nau­rat­taa jäl­kikä­teen, mut­ta Kärt­sy Ha­ta­kan esi­tys pe­rus­te­lee tun­teen, jon­ka vuok­si ai­koi­naan mo­ni mah­dol­li­seen val­loi­tuk­seen saat­toi us­koa­kin. Kärt­syn tuk­ka ei ole muut­tu­nut mik­sikään.

Sub-Ur­ban Tri­be soi akus­ti­se­na lem­peäs­ti. Vas­taa­van­lais­ta val­miik­si pu­res­kel­tua, mu­ka vaih­toeh­tois­ta mu­siik­kia tuo ajan­jak­so oli täynnä, Yh­dys­val­lois­sa sil­le tun­tuu ole­van ti­laus­ta edel­leen.

Nuo­ri JS16 fii­lis­te­lee tur­ku­laisräp­pik­laa­nin­sa Ke­vyt Jeen ke­ra play­back-e­si­tyk­senä. Jo­rauk­sen as­te on lai­meu­sas­tei­kol­la

poh­ja­kos­ke­tus. Akus­ti­ses­ti per­for­mans­sin an­ta­va CMX är­syttää ru­nou­del­laan siinä missä on teh­nyt vas­te­des. Esiin­ty­mi­nen on kan­keaa ja se ei pei­ty soi­tos­sa.

Haus­myl­ly-t­rion vaa­te­tus on hu­mo­ris­ti­suu­des­saan hie­no pei­laus ajas­ta. Toi­voi­si, että ky­seessä oli­si ta­hal­li­ses­ti hu­pai­sa play­backs­how, mut­ta kyllä ylös nos­te­tut sam­ma­rit, tei­pat­tu lätkä­kypärä ja Ke­ra­va-pal­mi­kot moi­ses­sa her­kis­te­lyssä nos­taa suu­pie­let vä­ki­sin hy­myyn.

Juus­topäät saa suur­ta plus­saa esi­tyk­sestään, jo­ka edus­taa punk­roc­kia enemmän kuin yk­sikään tämän het­ken te­le­vi­sioon val­mis­tel­tu kli­kin kans­sa huo­rat­tu esiin­ty­mi­nen. Tem­po heit­te­lee lai­das­ta lai­taan ja soit­to on hei­kom­paa kuin yh­delläkään ny­kyään stu­dioon (pu­hu­mat­ta­kaan tv-s­tu­dioon) pääs­te­tyllä api­na­lau­mal­la.

Lin­jaan­sa hiu­kan muun­ta­nut Egot­rip­pi to­dis­taa ol­leen­sa jo 1995 kel­vol­li­nen, vä­hintään­kin ke­hi­tys­kel­poi­nen, roc­kor­kes­te­ri. Yh­tyeestä edel­leen kuu­lu­va soi­ton lem­peys on ol­lut mu­ka­na jo al­kuai­ko­jen ren­kut­te­lus­sa.

Neon 2 esittää le­vyllä '­Hat­tu täynnä täh­tiä' -lau­lun, unoh­tu­neen pal­jas­tuk­sen sä­vel­kynän heik­kou­des­ta suu­rim­pien ka­rao­ke­hit­tiensä ul­ko­puo­lel­ta. Jus­si Rai­nion pu­vus­tuk­ses­ta vas­taa­va ta­ho jou­tai­si ran­gais­ta­vak­si syn­neistään edel­leen­kin. Ri­kos ei van­he­ne. Mo­vet­ron pii­lou­tuu taus­ta­nau­hae­si­tyk­sessään piu­hat­to­mien Ale­sik­sien­sa taak­se luot­taen Päi­vi Le­pistön ve­to­voi­maan. 1990-lu­vun reh­dimmästä päästä ol­lut trio näyttää mu­sii­kil­taan eikä edes nau­ra­ta liiem­min. Liekö se viih­teen kan­nal­ta hyvä merk­ki?

Yö esittää uut­ta me­nes­tys­kaut­tan­sa en­tei­levän mas­sii­vi­sen "Sua muis­tois­ta­ni pois en saa" -kap­pa­leen. Ol­li Lind­hol­min sietämättömän ru­mas­ti soi­va ää­ni ko­ros­tuu kaiut­to­mas­sa pal­jaas­sa stu­dio-li­vessä. Toi­nen suu­ror­kes­te­ri, Don Huo­not eli kul­ta-ai­kaan­sa. Mus­ta­val­koi­sek­si efek­toi­tu "Si­ni­nen yö" toi­mii edel­leen hie­nos­ti. Ab­so­luut­ti­sen nol­la­pis­teen ko­kei­lun­ha­lu oli nos­ta­nut Ro­va­nie­men po­jat jo tun­ne­tuk­si vaih­toeh­dok­si. Näsä­vii­sau­den ja te­ko­tai­teel­li­suu­den syytök­siä jael­les­sa on muis­tet­ta­va Ab­so­jen teh­neen alal­laan tin­kimätöntä poh­ja­työtä kä­sittämättömän pitkän ajan. Tom­mi Lii­ma­tan ta­pa luo­da tun­nel­ma mi­ni­ma­lis­mil­laan toi­mii.

Kark­kiau­to­maat­ti lä­he­nee soi­tan­nos­saan Juus­topäi­den koh­kaus­ta, Jans­kun per­soo­nal­li­suus lau­lun­ra­ken­ta­ja­na ja yh­tyeen­joh­ta­ja­na oli ha­vait­ta­vis­sa jo tei­ni­vai­hees­sa.

Ult­ra Bra esittää en­sial­bu­mil­taan "Ken Sa­ro-Wiwa on kuol­lut" -sä­vel­lyk­sen. Yh­tyeen eh­dot­to­muus tu­lee esiin jo nuo­ruu­den vim­mai­ses­sa tul­kin­nas­sa. Vii­meistään UB to­dis­taa sen, että tähän­kin ai­kaan on kuul­tu mer­kittävää ko­ti­mais­ta me­nes­tys­mu­siik­kia oli se sit­ten kuin­ka toi­seen ai­kaan si­dot­tua ta­han­sa. Ai­ka­ko­ne ei ole enää yhtä smooth, jos­kin hen­gissä. Le­vyn pääl­le neon­tur­keis­sa hei­lu­va kvar­tet­ti on hiu­kan tyy­likkääm­pi co­me­bac­kin myötä, jos­ko sit­ten tu­le­vai­suus sen to­den­taa.

Kes­toin­hok­ki Suurlä­het­tiläät rai­vos­tut­taa en­si sä­ve­lestä läh­tien. On­nek­si skip-nap­pu­la on ole­mas­sa myös tällä le­vyllä. XL5 rie­huu kau­nii­na pe­to­na jä­ri­syttä­vissä ylä­ruu­mis­ta pal­jas­ta­vis­sa hal­pis­hal­lien kaup­paa­mis­sa top­pa­ta­keis­sa. Myötähä­peä lie­nee ai­noa ha­vait­ta­vis­sa ole­va tun­ne.

An­dy Mc­Coy heittää hyvät le­gen­dat esittäessään 12-kie­li­sellä akus­ti­sel­la ki­ta­ral­la 'Wild Hor­ses' -bal­la­dia. Vaa­sa­lai­sen Kla­my­dian junt­ti­punk­ki oli jo saa­vut­ta­nut suu­rim­man suo­sio­hui­pun, se kuu­luu myös su­ju­vas­sa yh­teis­soi­tos­sa. Oma­lei­mai­nen soun­di pe­rus­tuu Ves­ku Jo­ki­sen mur­tee­seen ja ää­liömäi­siin ly­rii­koi­hin.

U­noh­tu­neel­le osiol­le si­joit­tu­va Soop de loop, Ma­ri ja Mint­tu Ve­sa­lan sekä Ray­mond Ebank­sin trio, soi tyy­lillä mo­niin ra­dio­pop­pis­ta teh­nei­siin ai­ka­lai­siin ver­rat­tu­na. Clau­den täh­dittämä 69 Eyes soit­ti vielä jär­kevää ka­tu­rok­kia sit­tem­min ku­vioi­hin tul­leen vä­kinäi­sen mu­ka-goot­ti-mu­ka-he­vin si­jaan. Ka­ma­la lop­pu­tu­los tässä­kin, mut­ta sie­dettä­vyy­sas­te on kor­keam­pi.

Mie­li­pi­dea­siois­ta kiis­te­lemättä, J.­Kar­ja­lai­sen esi­tys Elect­ric Sau­nan­sa kans­sa on maail­man­luok­kaa. Kar­ja­lai­nen on ajat­to­muu­des­saan tyy­lin jät­tiläi­nen, yh­tyeensä ei tuu­maa­kaan perässä. Hyvää li­ve-soun­dia ei ol­lut no­peas­sa Jyr­ki-mei­nin­gissä help­poa saa­da ai­kaan, Kar­ja­lai­nen te­kee sen sähköi­ses­ti­kin.

Pel­le Mil­joo­na & Roc­kers up­poaa toi­siin ko­li­nal­laan ja asen­teel­laan, ky­see­na­lais­ta­jan­sa vaa­ti­vat tul­kin­nal­ta ja sä­vel­lyk­siltä­kin jo­tain. Jyr­kin mv-e­si­tys an­taa mo­lem­mil­le vaih­toeh­doil­le hyvät pe­rus­teet.

Har­va muis­taa nuo has­sun­haus­kat sit­ruu­nat. Sees­tyessään suo­ma­lai­sit­tain ku­nin­kaal­lis­ten luok­kaan nous­sut Le­mo­na­tor-yh­tye oli al­ku­jaan var­sin är­syttävä voi­ma­po­pyh­tye. Sup­per­heads-yh­tyeen en­sias­ke­lei­ta herk­kis­pop­piin osoit­ta­nees­ta hi­pelöin­nistä ei jää­nyt his­to­riaan muu­ta kuin Kim­mo Val­ta­sen ni­mi. Stem­ma­lau­lu­jen tree­naa­mi­nen oli­si pitä­nyt te­le­vi­sioe­siin­ty­mistä aja­tel­len hoi­taa kun­nial­la.

Is­mo Alan­gon esi­tys De­pec­he Mo­den ja­lanjäl­kiä tal­sien toi­mii, ku­ten ole­tet­ta­vaa on­kin, vaik­ka ei ai­van li­veltä kuu­los­ta­kaan.

Sel­lok­var­tet­ti Apo­ca­lyp­ti­can al­ku­tai­pa­leet otet­tiin "En­ter Sand­ma­nin" tur­vin noi­hin ai­koi­hin, hy­vin ma­te­riaa­li pus­kee uu­des­sa ajas­sa­kin.

Y­leisön vaa­te­tus­ta ja tyy­li­seik­ko­ja va­koil­les­sa vii­meistään huo­maa, mi­ten ai­ka muut­taa muis­to­ja. Pu­keu­tu­mi­nen nor­maa­li­kan­san kes­kuu­des­sa on ol­lut tuu­li­pu­kua vielä muis­tel­tua myö­hempään. Jyr­ki-tun­na­rin pärähtäessä on myön­nettävä pie­nen nos­tal­gianvä­reen hii­pivän jon­ne­kin ihon al­le.

Haas­tat­te­lut, joi­ta on sentään saa­tu va­li­ta lu­kui­sis­ta tun­neis­ta, eivät yllä jour­na­lis­min al­hai­sim­mal­le­kaan ta­sol­le. Kat­ja Ståh­lin, Min­na O:n, Mik­ko Sil­ven­noi­sen ja Piz­za Pek­ka­ri­sen kak­si­kym­mentä va­lit­tua haas­tis­ta pe­rus­tuu liial­li­seen fa­ni­tuk­seen, lap­sel­li­suu­teen tai rock­toi­mit­ta­mi­sen ma­ta­la-ai­tai­suu­teen alen­tu­vat ih­mis­pa­rat eivät on­nis­tu saa­maan useis­sa­kaan haas­tat­te­lu­ti­lan­teis­sa tyh­jistä ar­tis­teis­ta mitään ir­ti. Vai mitä mieltä voi ol­la Pek­ka­ri­sen le­gen­daa­ri­ses­ta An­dy Mc­Coy -haas­tat­te­lus­ta. Ka­ris­maat­ti­sis­ta vie­rais­ta ir­toaa teks­tiä to­ki vaik­ka toi­mit­ta­mat­ta. YUP-in­sert­ti Ta­vas­tian edestä tuo mie­leen MoonTV:n tu­han­net haas­tat­te­lut hal­puu­des­saan.