Ohjaaja Timo Koivusalo ei ole mikään uuden polven Visa Mäkinen, mutta kauaksi hän ei ole jäänyt.
Ohjaaja Timo Koivusalo ei ole mikään uuden polven Visa Mäkinen, mutta kauaksi hän ei ole jäänyt. Niin kehnosti kirjoitetuiksi ja kliseemäisesti dramatisoiduiksi hänen elokuvansa ovat jääneet.
Kaltevassa tornissa on samaa vikaa, mutta elokuvana se on ehdottomasti ohjaajan ehjin ja mielenkiintoisin teos. Tällä kertaa Koivusalo kertoo maailmasta, josta hän tietää jotain.
Ohjaajan entisen mielisairaanhoitajan näkemyksellä toteutettu tarina vie skitsofreniaa sairastavan avopotilaan (Martti Suosalo) pakkomielteensä perään Italiaan. Henkilöhahmot tuntuvat keinotekoisilta, mikä luo hauskan vastakohdan Suosalon uskottavalle hahmolle.
Ohjaaja osaa nyt malttaa, eikä tavoittele turhan yleviä. Lopulliseksi teemaksi jää perusinhimillinen tarve ymmärtää erilaisuutta.
Kuva näyttää hieman rakeiselta, mikä luo mielleyhtymän Risto Jarvan Loma-elokuvaan. Ääniraita keskittyy dialogiin ja kuulostaa selkeältä. Ekstroihin on tallennettu traileri ja kuvagalleria. (PS)