Maailma on armollinen.
Maailma on armollinen. Kuten aika. Joskus. Ainakin Christopher Nolanin ohjaaman Yön ritari –trilogian viimeinen osa nauttii tästä etuoikeudesta.
On mukava samastua Lauri Markkasta aikoinaan kritisoituneisiin NBA-asiantuntijoihin, joiden mielipiteet käänsivät häränpyllyt. Näin kävi minulle Yön ritariin paluun osalta.
Aikoinaan manasin sen jäävän elokuvan historiaan vain järkyttävän massamurhan takia, joka tapahtui sen Denverin ensi-iltanäytöksessä. ”Se voisi jäädä myös historiaan elokuvana, joka sai ihmeen hyvät arvostelut ja yleisönsuosion, vaikka on suorastaan amputoitu tekele”, jyrisin viisi vuotta sitten.
Muutos johtuu maailman kehityksestä. Toisaalta köyhyys on radikaalisti vähentynyt, mutta samalla länsimaailma tutisee epäoikeudenmukaisesti rakennetussa näennäisessä hyvinvoinnissaan. Jos perusta on muutaman sadan vuoden siirtomaasorrossa tai pidemmällä tähtäyksellä antiikin Rooman ja sitä seuranneiden kaupunkivaltioiden imperialismilla, eipä ihme.
Vielä vuonna 2008 harmisteltiin nimiä Bin Laden, al-Kwaida ja George W. Bush. Lännessä ei Isisistä ja koko maailmaa runtelevasta terrorismista ollut elokuvan tekoaikoina juurikaan tietoa saati ongelmaa. Tahtomattaan Yön ritarin paluu on vuonna 2018 ajankohtaisempi kuin viisi vuotta sitten.
Aikoinaan kiemurtelin ensimmäiset puolitoista tuntia, mutta nyt en oikeastaan ajatellut koko asiaa. Ehkäpä nykypäivän toimintaelokuvat ovat niin käsikirjoitusdynamiikkaa vieroksuvia, että tämän parissa viihtyy. Joka tapauksessa elokuva lähtee liitoon vasta sen jälkeen, kun spektaakkeli räjähtää käyntiin kuuluissassa jalkapallo-osuudessa. Sen jälkeen pitää odotella loppukohtausta, joka on ihme kyllä erityisen toimiva. Se antaa oman mehukkaan lisänsä koko lepakkomiehen historiaan.
Myönteistä on myös Joseph Gordon-Levittin pirteä rooli poliisi Blakena ja kissanaisen esiastetta tapaileva Anne Hathaway.
Käsikirjoittajat ovat ymmärtäneet käyttää Gothamin kohtalonhetkissä Ranskan suuren vallankumouksen jälkeisistä hirmuteoista ja Venäjän bolshevikki-vallasta muistuttavaa tematiikkaa. Se korostaa demokratian merkitystä.
Viisi vuotta sitten pohdin, että ääriliikkeiden mielivalta on aina mahdollista, vaikka länsimaissa vielä jauhettiin ”historiattomasta ajasta”. Taloudellinen kaaos voi syöstä yhteiskuntia anarkiaan. Länsimaissa ei kaaokseen tarvita sitäkään.
UHD erottuu edukseen pimeissä kohtauksissa BD:hen verrattaessa. Muuten ero on pieni. Ylipäätään suvantokohtauksissa on paljon mattamaista pehmeyttä varsinkin keskustelevien ihmisten kasvoilla, mikä johtunee skaalauksesta UHD:lle vanhoista materiaaleista. IMAX:teattereita varten kuvattuja 1.78:1 – kuvasuhteen kohtauksia on aikamoinen leegio verrattuna The Dark Knightiin, joten tämä pomputtelu alkaa olla jo ongelma. Ääniraita on selvästi erottelevampi kuin trilogian kakkososassa. Kolmella levyllä. Omalle ekstralevylleen on tallennettu 120 min. dokumentit, neljä traileria (9 min.), kuvagalleria, applikaatiolinkki ja digitaalinen kopio. (PS)