Seitsemäs Transformers-elokuva huoltaa tutun tehosekoittimen vaihtamalla muutaman robon eläinaiheiseksi, asettaa kellon vuoteen 1996 ja painaa blenderin nappia.
Seitsemäs Transformers-elokuva huoltaa tutun tehosekoittimen vaihtamalla muutaman robon eläinaiheiseksi, asettaa kellon vuoteen 1996 ja painaa blenderin nappia. Nyt robotit kohtaavat Apinoiden planeetan New Yorkissa, missä portaali on avautumassa maailmojen välille.
Elokuva ottaa sankareikseen yllättävän tavanomaiset pulliaiset, joilta toki löytyy sisäisen navetan verran vääntöä tulevaan aarrejahtiin ja tulitaisteluihin. Sairaan pikkulveljensä perään katsova solttu ja selittämättömän noheva museoharjoittelija pääsevät tässä yhteiselle seikkailulle, jonka vaiheet ammentavat vapaasti Indiana Jones-, Kansallisaarre- ja Hurjapäät-elokuvista. Näiden ympärille kuitenkin rakentuu vauhdikas, näyttävä ja jokseenkin inhimillinen seikkailu, joka nähtävästi vetoaa kohdeyleisöönsä eikä aiheuta pahoja vatsanpuruja näiden vanhemmillekaan. Kokonaisuus ei ole hillitty eikä harkittu, mutta vauhdikas se on.
Itsenäisen Bumblebee-elokuvan jatko-osaksi tarkoitettu elokuva sijoittuu aikaan ennen ensimmäistä Transformers-elokuvaa. 90-luvun kaikujen bongailu antaakin tähän oman kivan lisämausteensa, joka tuntuu sekin lisäävän eloa rautakimppujen ympärille.
Suurieleiset erikoistehosteet näyttävät eläviltä ja hallituilta. Robottien kasvot elävät kuin ravun kilvet ja miljöö vaihtuu nopeammin kuin lasten leikeissä. Toisinaan efektit vaikuttavat budjettitietoisemmilta kuin aiemmin, mutta anti on läpeensä kohdillaan lelumaisten yhteenottojen tulkkina. Komea kuva on virheettömän vakaa, värikylläinen ja komean erotteleva.
Ääniraita ei jää 90-luvulle vaan tarjoaa täyslaidallisen ryminää, robo-läppää ja suurieleistä spektaakkelia. Anti on ilmavaa, iskevää ja tilavaa aivan kuten todellisuudesta vapautetulta seikkailulta odottaa sopiikin.
Ekstroissa reilun tunnin edestä poistettuja kohtauksia ja koosteita. (IJ)