Lam­paan­syöjät oli kaik­kien elo­ku­va­ker­ho­jen kas­vat­tien ja kult­tuu­rie­lii­tin mie­lestä pa­hin­ta, mitä elävän ku­van alal­la tar­jot­tiin Suo­mes­sa 1972. Var­sin­kin kun se oli niin suo­sit­tu.

Toi­nen suu­ri vir­he oli, että Veik­ko Huo­vi­seen ro­maa­niin (1970) pe­rus­tu­van mat­kae­lo­ku­van san­ka­ri­pa­ri, Se­pe ja Valt­te­ri, oli­vat il­mi­selvää kes­ki­luok­kaa, jo­ka ajaa val­kois­ta Saab 99:ä. Ai­kan­sa va­sem­mis­to­lai­nen in­tel­li­gent­sia ei voi­nut tätä su­lat­taa. Kak­si­tah­ti­nen ysi­ku­to­nen vielä oli­si me­ne­tel­lyt.

Lop­pu­jen lo­puk­si Huo­vi­sen teks­ti ja myös Huu­no­sen hu­tai­se­ma elo­ku­va en­na­koi­vat Ar­to Paa­si­lin­nan ja Ris­to Jar­van Jä­nik­sen vuot­ta (1975/1977). Ih­mi­set ha­lu­si­vat ai­to­ja tun­tei­ta työelämän ora­van­pyörän ah­dis­taes­sa. Har­val­la vain oli sii­hen ai­kaa saa­ti ra­haa.

Se­pen ja Valt­te­rin rat­kai­su oli vaa­nia lam­po­loi­den lie­peillä ja sa­la­kaa­taa kun­non särän täy­te. Sehän on ri­kol­lis­ta toi­min­taa. Se mo­nil­ta krii­ti­koil­ta jäi ta­hal­laan huo­maa­mat­ta, että mie­het mak­soi­vat hil­jai­suu­des­sa eläi­men hin­nan kas­vat­ta­jal­le.

Val­koi­nen au­to sym­bo­li­soi mies­ten pe­rimmäistä kilt­teyttä. Nai­sia­kin tyy­dytään ihai­le­maan kau­kaa.

Ros­vo­pais­tin teos­sa me­nee yk­si jos toi­nen­kin Dry Vod­ka –­pul­lo. Työ­mies joi tähän ai­kaan sel­lu­loo­sas­ta tis­lat­tua tik­ku­vii­naa eli Pöytä­vii­naa.

Mai­nio ajan­ku­va, mut­ta ei ehkä vieläkään kum­moi­nen elo­ku­va. Heik­ki Kin­nus­ta ja Leo Las­tumä­keä kui­ten­kin seu­raa mie­lellään.

Nuo­ri­kin kat­so­ja­pol­vi tun­tuu ymmärtävän. Lam­paan­syö­jissä on camp-ai­nes­ta. Ai­na­kin ros­vo­pais­ti tu­li uu­dek­si suo­ma­lai­sek­si tra­di­tiok­si, jo­ta mo­net ka­ve­ri­po­ru­kat ovat teh­neet ker­ran jos toi­sen­kin. Lam­paan­li­han vähäi­seen ku­lu­tuk­seen sillä on ol­lut suu­ri mer­ki­tys.