Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Tummien perhosten koti

Elokuva

Do­me Ka­ru­kos­ken uu­des­sa elo­ku­vas­sa nähdään sa­teen piis­kaa­mia yön­si­ni­siä pai­na­jais­ku­via kuin M. Night Shya­ma­la­nil­la pa­rem­pi­na päi­vinään.

Do­me Ka­ru­kos­ken uu­des­sa elo­ku­vas­sa nähdään sa­teen piis­kaa­mia yön­si­ni­siä pai­na­jais­ku­via kuin M. Night Shya­ma­la­nil­la pa­rem­pi­na päi­vinään. Ve­si on liik­ku­vien ku­vien ta­voin vir­taa­va, ympäröivä ja läpäi­sevä ele­ment­ti Lee­na Lan­de­rin ro­maa­niin pe­rus­tu­vas­sa sä­vykkäässä, huo­lel­li­ses­ti oh­ja­tus­sa ja tai­ten näy­tel­lyssä Tum­mien per­hos­ten ko­dis­sa.
Mur­ro­sikäi­nen Ju­ha­ni (Nii­lo Syväo­ja) jou­tuu Har­ju­lan (Tom­mi Kor­pe­la) joh­ta­maan, saa­reen pe­rus­tet­tuun poi­ka­ko­tiin. Pois pää­see vain ui­mal­la tai huk­ku­mal­la, joi­ta mo­lem­pia ta­ri­nas­sa yri­tetään. Uu­si tu­li­ja vas­taa­no­te­taan se­re­mo­nial­li­sel­la ”­kas­teel­la”. Tois­tu­va­na tee­ma­na pu­heis­sa ja käytännöissä on vuo­teen­kas­te­lu. Märkä yö­pu­ku löy­tyy lap­sen sän­gyn al­ta myös Ju­ha­nin mie­leen pa­lau­tu­vis­sa lap­suu­den ta­kau­mis­sa, jos­kin traa­gi­sem­mis­ta syistä, jot­ka vä­hi­tel­len, Ka­ru­kos­ken te­hok­kaas­ti ja ki­dut­ta­van säännös­tel­len tar­joi­le­mis­sa pa­la­pe­lin osa­sis­sa pal­jas­tu­vat.
P­sy­ko­paa­tin isän (vir­tuoo­si­mai­nen Pert­ti Sve­holm) ja ma­sen­tu­neen äi­din (vai­to­nai­suu­del­laan tun­not­to­muut­ta hoh­kaa­va Mat­lee­na Kuus­nie­mi) tap­pa­va yh­dis­telmä on käyn­nistä­nyt Ju­ha­nin huos­taa­not­to­kier­teen jo pie­nenä. Saa­ri­ko­men­nus on jat­koa syyl­li­syy­den var­jos­ta­mal­la nuo­ruu­del­le. Ju­ha­nia epäillään osal­li­sek­si pik­ku­vel­jen huk­ku­mi­seen vau­va­na.
En­si­ker­ta­lai­sia
En ole lu­ke­nut Lan­de­rin kir­jaa, mut­ta Tum­mien per­hos­ten ko­din mu­ser­ta­vat ta­pah­tu­mat (lap­sen­sur­ma, it­se­mur­ha, tap­po, huk­ku­mi­nen, puo­lus­tus­ky­vyttö­miin koh­dis­tu­va hen­ki­nen ja ruu­miil­li­nen vä­ki­val­ta) tun­tu­vat nou­se­van ai­van toi­sel­ta poh­jal­ta kuin Ka­ru­kos­ken aiem­pien teos­ten toi­veik­kaat viat­to­muu­den, on­nen mah­dol­li­suu­den ja oman tien et­si­mi­sen ta­ri­nat.
Ken­ties Tom­mi Kor­pe­lan saa­ren joh­ta­jan suul­la lau­su­ma ”Ih­mis­ten ei pidä ol­la liian an­ka­ria toi­sil­leen, eikä it­sel­leen” löy­tyy Lan­de­rin kir­jas­ta. Jo­ka ta­pauk­ses­sa juu­ri sen Ka­ru­kos­ki ja kä­si­kir­joit­ta­ja Mar­ko Lei­no näyttävät ot­ta­neen oh­je­nuo­rak­seen.
Ju­ha­nin nöy­ryyttävä ini­tiaa­tio saa­re­lai­sek­si väis­tyy pian poi­kien tun­te­maan vel­jey­teen kuin tum­ma pil­vi au­rin­gon tieltä. Nuo­ru­kai­sen hai­kai­lu saa­ren ai­noan tytön perään nou­see mer­kittäväk­si voi­manläh­teek­si ta­ri­nal­le ja Ju­ha­nil­le, jos­kin vää­rinkä­si­tys van­hem­man po­jan Sal­men (Ee­ro Mi­lo­noff) kiin­nos­tuk­sen koh­tees­ta joh­taa traa­gi­siin seu­rauk­siin.
Äs­kettäi­sessä te­le­vi­sion mi­ni­sar­jas­sa Vel­jet näh­tiin Ka­ru­kos­ken saa­van pal­jon ir­ti tei­ninäyt­te­lijöistään, jois­ta mo­net ovat en­si­ker­ta­lai­sia. Mik­ko Nis­ka­sen ja Rau­ni Moll­ber­gin ta­voin oh­jaa­ja luot­taa ai­tou­teen ja kas­voi­hin, jois­ta nuo­ruu­den ty­lyn­kin il­meettö­myy­den al­ta voi jo ais­tia per­ho­sen py­ris­te­lyä ulos ko­te­los­ta.
Nii­lo Syväo­jan hyvällä ta­val­la ka­rut kas­vot ank­ku­roi­vat Ju­ha­nin hah­mon Tum­mien per­hos­ten ko­din kes­kei­sek­si ko­ki­jak­si. Har­ju­lan tyttä­ren roo­lis­sa Mar­jut Ma­ris­to on vähässä käytössä, mut­ta siitä­kin jo ais­tii pa­la­sen Har­riet An­ders­so­nin Kesää Mo­ni­kan kans­sa, pil­kah­duk­sen Kris­tii­na Hal­ko­laa Kä­pynä selän al­la ja ai­mo an­nok­sen Mol­len luon­non­las­ten al­ku­voi­mai­suut­ta: Maa on syn­ti­sen lau­lun Ma­rit­ta Vii­tamä­keä tai Mil­kan Ir­ma Hun­tus­ta.
Am­mat­ti­lai­set Kor­pe­la, Sve­holm, Kuus­nie­mi ja Kris­tii­na Halt­tu näyt­te­levät vä­keväs­ti. Saa­ren ju­ma­lak­si it­sensä ni­mittä­neenä Kor­pe­lan Har­ju­lal­la on Sve­hol­min isän ta­voin skit­so­roo­li, mut­ta kat­so­jan on vai­keam­pi ta­voit­taa hah­mon ole­mus. Har­ju­la pin­got­tuu ruu­miil­li­seen vä­ki­val­taan ja eristä­mi­seen tur­vau­tu­van ”­kas­vat­ta­jan”, mus­ta­suk­kai­sen tap­pa­ja­kan­di­daa­tin ja toi­saal­ta ke­hit­ty­mi­sen ihan­tei­ta ja myös kieltä ja si­vis­tystä vaa­li­van pe­da­go­gin ja per­hos­kas­vat­ta­jan yh­teis­mi­tat­to­mil­ta tun­tu­vien luon­tei­den vä­lil­le. Yhtä kaik­ki, Kor­pe­lan työ on ko­meaa seu­rat­ta­vaa.
Haa­voit­tu­nut eläin
Ka­ti Ou­ti­nen te­kee pie­nen, jo­kais­ta elettä, kat­set­ta ja asen­toa myö­ten hie­non osa­suo­ri­tuk­sen saa­ren kar­jak­ko­na, yk­sin­ker­tai­seen elämään ja auk­to­ri­teet­tius­koon pai­net­tu­na ikä­nei­to­na. Lois­to­työ, jo­ka ty­pis­tyy vas­ta lo­pus­sa kä­si­kir­joi­tuk­sen vaa­ti­muk­siin.
Ja vielä on ke­hut­ta­va Ee­ro Mi­lo­nof­fia, Tyttö sinä olet täh­dessä haus­kuut­ta­nut­ta ja JP Sii­lin Ga­ne­sis­sa elas­ti­suu­ten­sa osoit­ta­nut­ta näyt­te­lijää. Per­hos­ten ko­dis­sa Mi­lo­noff on vetäy­tyvä Sal­mi, jo­ka hil­jai­se­na hal­lit­see poi­ka­po­ruk­kaa. Näyt­te­lijä kas­vaa nuo­rek­si häräk­si, jon­ka sekä Har­ju­la että Ju­ha­ni ko­ke­vat yli­voi­mai­sek­si kil­pai­li­jak­seen. Sal­mi on lä­pi­tun­ke­mat­to­mi­ne naa­moi­neen kuin luon­non­voi­ma, haa­voit­tu­nut ja haa­voit­ta­maan ky­ke­nevä eläin.
Pi­ni Hells­ted­tin nä­kymät ovat kym­me­niä töitä teh­neen ku­vaa­jan uran huip­pua, jak­so­jen jyr­kissä kont­ras­teis­sa vaih­te­le­via, vä­ri­tyk­siltään säväyttä­viä ja ase­tel­mil­taan hal­lit­tu­ja.
Tyttö sinä olet täh­den ja Vel­jien jäl­keen Tum­mien per­hos­ten ko­ti on muo­dol­taan eri­lais­ta Ka­ru­kos­kea, vaik­ka sisältö ja toi­vei­kas sa­no­ma nuor­ten ih­mis­ten elämästä py­syy sa­ma­na. Jos Vel­jissä oli ri­kas­ta ma­te­riaa­lia pu­ris­tet­tu lii­kaa­kin neljään sar­jan jak­soon, Tum­mien per­hos­ten ko­dis­sa työ­ryhmä on saa­nut aher­taa kes­kit­ty­nees­ti ja lop­pu­tu­los­ta vii­la­ten.
Poi­kien maail­man, luon­tei­den ja konf­lik­tien osal­ta kat­so­ja jää niu­kan tie­don va­raan, jo­ten tun­teet eivät ai­na eh­di mu­kaan val­ko­kan­kaan ta­pah­tu­miin. Sa­moin kes­kei­nen, mut­ta ver­taus­ku­val­li­nen per­hos­ten kas­va­tus jää kieh­to­vak­si, kir­jal­li­sek­si si­vu­juo­nek­si.
Ou­ti­sen ja Mi­lo­nof­fin hah­mo­jen koh­ta­lot ohi­te­taan to­hi­nal­la. Pa­nu Aal­tion mu­siik­ki nou­see pau­huun tur­han ai­kai­sin, mut­ta on lop­pu­puo­lel­la luon­te­vas­ti yhtä ta­ri­nan kans­sa. (Uu­sin­ta­kat­se­lus­sa Aal­tion mu­siik­ki va­kuut­ti: us­kon, että se on vah­vaa Jus­si-ai­nes­ta vuo­den 2008 ki­sas­sa).
Vii­mei­nen otos nuo­ris­ta avaa kuin tee­si­no­mai­ses­ti tu­le­vaa. An­teek­si­pyyntö on har­voin ol­lut yhtä välttämätön ja kau­nis lo­pe­tus kuin tässä. Päätös­ku­va vii­meistään lu­nas­taa us­kon oh­jaa­jan roh­kei­siin näyt­te­lijä­va­lin­toi­hin. (HB)

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2008Kesto: 105 minuuttia
Julkaisija: Solar Films 
  
 
Ikäraja:
(13)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 13 vuotta.
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Solar Films) ellei toisin mainita.

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy