An­ja Kau­ra­sen ja Har­ri Si­ro­lan räis­kyvän in­to­hi­mois­ta tai­tei­li­ja­rak­kaut­ta tois­ta­va Syysp­rins­si on yh­den kär­jen elo­ku­va. Oh­jaa­ja Al­li Haa­pa­sa­lo kes­kit­tyy nuo­ren tai­tei­li­ja­pa­rin vä­li­sen rak­kau­den esittä­mi­seen. Luo­vu­tet­tuaan ker­ron­nas­taan pois kai­ken muun, voi­si luul­la, että rak­kaus­ta­ri­nas­ta kas­vai­si unoh­tu­ma­ton. Kah­den osaa­van pääo­sanäyt­te­lijän (Lau­ra Birn, Lau­ri Til­ka­nen) avus­tuk­sel­la elo­ku­van In­kan ja Ju­ha­nan vä­li­nen rak­kaus­ta­ri­na on näet val­mii­na esi­tettäväk­si.

Puit­teet ker­ron­nan la­ven­ta­mi­sel­le ovat ole­mas­sa. In­ka löytää oman tai­tei­li­janää­nensä suu­ren kir­jal­li­sen lah­jak­kuu­den muu­sa­na. Haa­hui­le­van, nar­sis­ti­sen egon lie­peissä oma tai­de syn­tyy mal­lik­kaas­ti. Ju­ha­nan koh­dal­la hul­lu rak­kaus vael­lut­taa tai­tees­ta etäämmäs, sai­rau­den piir­teet ha­vain­noi­daan. Ma­koi­sis­ta pa­la­sis­ta huo­li­mat­ta, Al­li Haa­pa­sa­lo ei saa elo­ku­vas­ta otet­ta ko­ko is­tun­non ai­ka­na. Riittävää näkö­kul­maa ei ole, ei sai­rau­den, ei rak­kau­den, ei anar­kis­ti­sen tai­tee­nuu­dis­ta­misp­ro­ses­sin ku­vaa­ja­na.

1980-lu­vun alun le­gen­daa­ri­nen Van­han Kup­pi­la ja sen in­toa räis­ky­nyt tai­tei­li­ja­jen­gi voi­si­vat luo­da kiin­toi­sat puit­teet sisällön­tuot­ta­mi­sel­le. Ste­reo­tyyp­pi­set taus­tal­la mö­li­sevät ka­ri­ka­tyy­rit jäävät kat­so­jal­le etäi­sek­si jouk­kiok­si. Ajan­ku­va­na­kin Syysp­rins­si on su­rul­li­nen esi­tys.

An­ja Kau­ra­sen omaelämä­ker­ral­li­seen ro­maa­niin pe­rus­tu­va Syysp­rins­si saa en­si-il­tan­sa 14. lo­ka­kuu­ta 2016. (VA)