Sin Cityn jatko-osa kirisrää itsensä äärirajoilleen, jolloin se alkaa muistuttaa pastissia itsestään.
Sin Cityn jatko-osa kirisrää itsensä äärirajoilleen, jolloin se alkaa muistuttaa pastissia itsestään. Voimakas graafinen sarjakuvailmaisu, anakronistinen värimaailma ja häikäisevä visualisointi toimivat edelleen, mutta tavallaan takalauta on jo edessä. Tämän pidemmälle ei voi mennä, ja ilmaisu hakkaa itseään seinään. Tyylin ystävät ovat toki riemuissaan, ja minäkin tästä nautin. Tähdissä ei kuitenkaan ole varaa parempaan.
Flopilta tämän pelastaa tietysti se, että tyylilajin luoja, sarjakuvataiteilija Frank Miller, mainitaan ohjaajakaksikosta ensin. Näin on kaiketi ollut käytännössäkin. Robert Rodriguezin panosta väheksymättä: toisen ohjaajan, elokuvaajan ja ykkössäveältäjän pestejä ei moni alan mies hoitele yhtä hyvin samassa produktiossa.
Hyvää on myös se, etteivät suurimmat näyttelijänimet lopulta ole pääosissa, vaan taitavammat ja paparazzi-maailmassa tuntemattomammat.
A Dame to Kill For sisältää paljon viitteitä itse Sin Cityyn, mutta sen voi hyvin katsoa itsenäisenä jatkona. Vähintäänkin hämmästellen. Se syventää aiempia tapahtumia ja luotaa myös tulevaisuutta suhteessa Sin Cityn tarinaan.
Ihmisen pahuudella ei ole mitään rajoja. Naisen äärimmäinen hyvyys ja pahuus ovat tässä maailmassa aina läsnä. Valtaapitävät ja heitä hyödyntävät eivät harmaan eri psykologisia sävyjä ilmaise. Film Noir menee nyt niin sysimustaksi, ettei ihmisellä ole enää edes eläimen osaa. Mutta syöväthän leijonaisätkin poikasiaan, joten aivan perusteettomia nämä pahuuden kuvaukset eivät ole.
Tunnelma muistuttaa entisestään nyrjähtänyttä Twin Peaksia. Yhtymäkohta on selvä, ja panee miettimään josko aukaisisi Twin Peaks Entire Mystery –boksin vihdoin ja viimein.
Bonuksena voi pitää myös sitä, että pokerinpelaajille tarjotaan tyyliteltyjä elämyksiä.
Laadukas kuva ja ääniraita. Audiovisuaalinen ilme on tapansa mukaan hyvin epätodellinen. Paljon mustaa, erikoisia neonvärejä ja shokkifilttereitä riitää. Vaativa tehtävä onnistuu, mutta uutuudenviehätystähän tässä ei enää ole. Ei ekstroja. (PS)