P­rin­ses­sa Dia­nan ja prins­si Char­le­sin avio­lii­ton eh­too­puo­lel­le jou­luun 1991 si­joit­tu­va draa­ma ku­vit­taa mitä lu­kit­tu­jen ovien, sul­jet­tu­jen ver­ho­jen ja pa­lat­sin kor­kei­den muu­rien ta­ka­na ken­ties ta­pah­tui kun sa­dus­ta ka­ri­si kaik­ki sen sa­tu­mai­suus.

Pääo­san Kris­ten Stewart on jo­kais­ta so­luaan myö­ten Dia­na, jo­ka käy vat­san­poh­jas­ta as­ti vääntävää tais­te­lua kaik­kia omia ja ympä­ristönsä odo­tuk­sia vas­taan poh­ties­saan yhä vääjäämättömämmäk­si käyvää eroa prins­sistään. Muu­toin­kin hah­mot ot­ta­vat ti­lan­sa ve­reväs­ti, jos­kin ta­lou­del­li­ses­ti. Hah­moi­hin on ehkä tässä vai­kea kiin­tyä, mut­ta myötäkär­si­mystä on sil­ti vai­kea välttää.

Ta­ri­nan tu­kah­dut­ta­va tun­nel­ma vä­lit­tyy vä­keväs­ti ko­ti­kat­so­moon. Tiuk­kasä­vyi­nen ja us­kot­ta­van vähäe­lei­nen ker­to­mus ei ole kau­nis­ta eikä liioin ko­vin mu­kaan­sa­tem­paa­vaa kat­sot­ta­vaa, mut­ta ko­ko­nai­suus mais­tuu ar­ki­sen us­kot­ta­val­ta. Pai­koin ker­ron­nan sä­vy tun­tuu ha­ke­van ver­rok­kiaan mil­tei kau­hud­raa­mas­ta as­ti, mut­ta ker­to­mus pää­tyy kui­ten­kin lo­pul­ta tähän maail­maan is­tu­vak­si erään­lai­sek­si kum­mi­tus­ta­ri­nak­si.