“O­len vain tark­kai­li­ja”.

Tämä tar­koit­taa ame­ri­kan­kie­lellä ky­sy­myk­sen aset­te­lua sil­le, pitääkö mies pan­na Guan­ta­na­moon vai pa­ran­ta­maan maail­man tur­val­li­suut­ta?

P­hi­lip Sey­mour Hoff­ma­nin vii­mei­sek­si jää­nyt elo­ku­va on tyy­pil­li­nen John le Carrén (oi­keal­ta ni­meltään Da­vid Cor­nwell) ro­maa­niin pe­rus­tu­va, on­nis­tu­nut elo­ku­va, jo­ka ta­voit­taa ro­maa­nin (2008, ei suo­men­net­tu) vai­no­har­hai­sen tun­nel­man.

Ke­neen voi luot­taa, kun Sak­san sisä­mi­nis­te­riö ja val­tion epä­vi­ral­li­nen vas­ta­va­koi­luor­ga­ni­saa­tio vetävät kah­teen suun­taan siitä, mitä turk­ki­lais­taus­tai­sel­le hyvän­te­keväi­syysjär­jestön joh­ta­jal­le pitäi­si tehdä. On­gel­ma on se, että pie­ni osa va­rois­ta va­luu ter­ro­ris­ti­toi­mil­le. CIA kum­mit­te­lee taus­tal­la, kun hau­kat ja kyyh­kyt kaar­te­le­vat tois­ten­sa ympä­rillä. Nuo­ri tseth­see­ni­pa­ko­lai­nen ki­ristää ta­pauk­sen pa­nok­sia, kun hän ha­luaa lah­joit­taa pi­meän pe­rintönsä ara­bi­hank­kei­siin.

Le Carré tun­si Ham­pu­rin­sa, jo­ten miljöö on hal­lus­sa. Kir­jai­li­ja oli mu­ka­na osa­tuot­ta­ja­na, ja poi­ka jo­pa osa­na kä­si­kir­joi­tus­tii­miä.

Va­lo­ku­vaa­ja­taus­tai­nen oh­jaa­ja ei it­se toi­mi­nut elo­ku­vaa­ja­na ai­na­kaan vi­ral­li­ses­ti, mut­ta ku­va­kul­mat ja kä­si­ka­me­ran käyttö on­nis­tu­vat luo­vas­ti, eivätkä ole it­se­tar­koi­tuk­sel­li­sia.

Va­lo­ku­vaa­jil­la on silmää au­toil­le, var­sin­kin van­hoil­le. Pää­hen­kilö ajaa 1980-lu­vun 300 S –­mer­sua “­man­ne­lo­ka­suo­jil­la”. Uu­dem­paa ka­lus­toa edus­taa Wil­lem Da­foen edus­ta­man li­kai­sen ra­han pank­kii­rin SL Mer­ce­des. Hyvän­te­kijä-Ab­dul­la­hil­la on puo­les­taan käytössä vuo­den 2002 XJR-.308, ja sa­ta­ma­koh­tauk­ses­sa nähdään XJ6n ren­kait­ta lepäävä raa­to. Tämä sym­bo­loi mie­hen koh­ta­loa.

Muu­ten­kin tark­ka­silmäi­sil­le tie­dok­si: oh­jaa­ja ja kir­jai­li­ja te­kevät ca­meot, en­simmäi­nen kon­fe­rens­si­ri­vissä ja toi­nen baa­ri­tap­pe­lun taus­tal­la.