Ikäpolvi, jolle r&b merkitsee enemmän Ellas McDanielsia kuin Run DMC:ta, otsikoi kaiken hihhopin ja rapin kaupallisen tanssimusiikin alle.
Ikäpolvi, jolle r&b merkitsee enemmän Ellas McDanielsia kuin Run DMC:ta, otsikoi kaiken hihhopin ja rapin kaupallisen tanssimusiikin alle. Karukosken elokuva avaa tätä maailmaa kiinnostavasti tietämättömille ja ripottelee samalla säästeliään tyylikkäästi vilahduksia genren suomalaistähdistä, jotta vihkiytyneet pysyvät mukana.
Hyvät nuorisokuvaukset ovat vähissä Suomessa saati maailmalla. Karukosken ohjaus ei tavoittele taivaita, mutta onnistuu kertomaan tarinansa ilman minkäänlaista myötähäpeää, mikä on nykypäivän suosituissa kotimaisissa elokuvissa hyvin harvinaista, peräti poikkeus.
Näyttelijät ovat ihastuttavia (Pamela Tola, Samuli Vauramo) ja riemastuttavia (Joonas Saartamo, ensimmäisen tosinäytön Eero Milonoff ), mutta ennen kaikkea todellisia hahmoja. Sosiaalista tiedostavuutta viljellään sopivasti.
Kuvan tarkkuus ei häikäise, mutta sopii aiheeseen. Ääniraita painottaa musiikin merkitystä, joten kuulostaa toimivalta. Syvyysvaikutelma jää suppeaksi, eikä suunnattuja efektejä juuri käytetä. Basso toki pelaa, sentään. Ekstroissa kommenttiraita, dokumentteja, haastatteluja, cameo-bingo, Ylen insertit, tiiseri, traileri, musiikkivideo ja kuvagalleria. (PS)