P­res­ton Stur­ge­sin hie­nos­sa 40-lu­vun fil­missä Nau­ru kah­leit­ten ta­ka­na Joel McC­rea esittää me­nes­ty­nyttä elo­ku­vaoh­jaa­jaa, jo­ka ”­val­veu­tuu yh­teis­kun­nal­li­ses­ti”, kylläs­tyy te­kemään ril­lu­ma­rei­ta ja ha­luaa ku­va­ta ”ar­mo­ton­ta rea­lis­mia”. Te­keillä on ta­ri­na ni­meltä O Brot­her, Whe­re Art Thou?

Vih­doin pro­jek­ti to­teu­tuu, sillä Coe­nin vel­jek­set ovat na­pan­neet Stur­ge­sin ni­mi-i­dean omaan fil­miinsä. Mut­ta tu­lok­se­na on nyt­kin jo­tain muu­ta kuin la­ma­kau­den to­del­li­suut­ta. Voi vel­jet, missä lie­net? on ke­peä vei­ja­ri­ko­me­dia, ei yhtä fik­su kuin Stur­ge­sin, mut­ta näppärä Syvän Etelän road­mo­vie kui­ten­kin.

Geor­ge Cloo­ney, John Tur­tur­ro ja Tim Bla­ke Nel­son näyt­te­levät Mis­sis­sip­pin kah­le­van­ke­ja, jot­ka ot­ta­vat ja­lat al­leen, kun var­ti­jan silmä välttää. So­kea re­sii­na­mies an­taa kar­ku­lai­sil­le kyy­din ja esittää heil­le en­nus­tuk­sen, jo­ka pian al­kaa to­teut­taa it­seään.

Joel ja Et­han Coen eivät mai­nit­se Stur­ge­sia in­noit­ta­ja­na elo­ku­van­sa al­ku­teks­teissä, mut­ta kyllä­kin suu­reel­li­ses­ti Ho­me­rok­sen, jon­ka Odys­seuk­seen jut­tu kuu­lem­ma pe­rus­tuu. Mat­kal­la­han ol­laan kai­ken ai­kaa, pro­fe­tioi­ta kuul­laan ja sei­ree­nit­kin hou­kut­te­le­vat, mut­ta eiköhän klas­sis­ten ni­mien pu­dot­te­lu ole vain vel­jes­ten kei­no ank­ku­roi­da höy­he­nen­ke­vyt, lem­peä ja au­rin­koi­nen has­sut­te­lu edes jo­ten­kin maan ka­ma­raan, et­tei hyvän­tuu­len puus­ka vei­si sitä ko­ko­naan.

A­me­ri­kan pas­to­raa­li

Coen Brot­he­rei­den nä­kemänä pu­la­kau­si on kuin ame­rik­ka­lai­nen pas­to­raa­li, voi vel­jet! Au­rin­ko pais­taa ai­na, vil­ja­pel­lot kul­taa­vat tei­den var­sia, us­ko­vais­ten en­ke­li­kuo­ro ot­taa upo­tus­kas­tei­ta ja il­ta­nuo­tiol­la räm­pyttää mus­ta mies ki­ta­raan­sa. Var­jo­ja po­lul­le tuo Ku Klux Kla­nin yöl­li­nen ri­tuaa­li, pe­tol­li­nen hui­ja­ri­saar­naa­ja ja kan­noil­la kul­ke­va hirt­toköy­si.

Puu­tet­ta ja hök­ke­leitä vain vi­lau­te­taan, mut­ta se­kin kään­tyy äk­kivääräs­ti ko­me­diak­si. Kar­ku­ri­ka­ve­rim­me osal­lis­tu­vat reis­sul­laan jo­pa gangs­te­ri Ba­by Fa­ce Nel­so­nin pank­ki­ryöstö­kei­kal­le. Ja let­kan jat­kok­si tem­pau­tu­va mu­si­kant­ti poi­mi­taan tei­den ris­teyk­sestä, jos­sa hän juu­ri on Ro­bert John­so­nin le­gen­dan ta­voin myy­nyt sie­lun­sa pa­ho­lai­sel­le…

Voi vel­jet, missä lie­net? on myös Coe­nin va­roi­tus ame­rik­ka­lai­sil­le ää­nestä­jil­le. Mas­sa­me­dia ja mark­ki­noin­ti ovat ta­ri­nas­sa vah­vas­ti tu­los­sa mu­kaan po­li­tiik­kaan. Ku­vat­tu val­ta­tais­te­lu is­tu­van ku­vernöö­rin hölmöi­lyn ja haas­ta­jan ka­va­lan ää­rioi­keis­to­lai­suu­den vä­lillä ver­tau­tuu jäl­ki­vii­saas­ti de­mok­raat­tien ja re­pub­li­kaa­nien vaa­lia­se­tel­miin fars­sik­si levähtä­neessä Yh­dys­val­tain pre­si­dent­ti­pe­lissä.

Tär­keänä ker­ron­nan kul­jet­ta­ja­na toi­mii ai­ka­kau­den ai­to tai sitä myötäi­levä mu­siik­ki. Päätös­juh­lien yllä­ty­se­siin­tyjä on köyhän mie­hen, pu­la­kau­den, Z Z Top! (HB)