Vuo­si 1964: Sam Coo­ke lau­laa "B­ring It On Ho­me To Me" ja Clay vaih­taa suun­taa: maail­man­mes­ta­rik­si, mus­li­mik­si, riip­pu­mat­to­mak­si kai­kis­ta ins­ti­tuu­tiois­ta (U­SA:n val­taa­pitä­vistä, Mal­colm X:stä, tämän mur­han­nees­ta -Na­tion of Is­lam -jär­jestöstä).

Oh­jaa­ja Mic­hael Mann ja pääo­sa­ne­sittäjä Will Smith oli­vat mah­dot­to­man edessä. To­del­li­ses­ta Alis­ta piir­ty­nyt ku­va oli jo alun pitäen liian tark­ka. Edes ot­te­lui­hin ei saa­da sitä in­ten­si­teet­tiä, mitä to­del­li­set do­ku­men­tit tar­joa­vat. Jo­pa Alin it­sensä esittämä, par­jat­tu Grea­test, on­nis­tui pa­rem­min.